Dreaming of a red Christmas

Ensimmäinen adventti on jo takana. Kerään kasaan pienet punaiset joulukoristeeni, niitä ei ole paljon. Laitan ne esille niin sievästi, kuin osaan. Oma joulu rakentuu vuosi kerrallaan. Joka vuosi mukaan jää jotain uutta, jolla luoda omaa joulua vuodesta toiseen. Äidilläni on kotona oikea joulumaa. On upean näköistä, kun on tilaa, minne asetella kaikki kauniit esineet kerroksittain esille. Ehkä minullakin joskus. Nyt priorisoimme paikan joulukuuselle. Se olisi meidän ensimmäinen oma kuusemme! Ruokapöydän ääressä on siis joulun ajan hieman vähemmän tilaa, mutta eiköhän sopu sijaa anna. Vielä kun ilmestyisivät ne joulukuusien kauppiaat toreille ja kulmille!

First advent Sunday has already past. I have collected my tiny collection of Christmas decoration and put it up to show. It takes years and years to build your own Christmas. My mum has a Christmas land of her own. Tremendous amounts of Christmas decoration, presented in a such a lovely way. Perhaps I have a collection like that some day. This year we did prioritize a place for the Christmas tree. It is a bit crowded around dining table but hopefully we manage to keep up the good Christmas spirit anyway! It will be our first Christmas tree ever, I just can't wait! When do the sellers come to market square?

Vanhasta pullasta tulee tunnetusti mitä parhaimpia köyhiä ritareita. Ne sopivat mainiosti viileisiin iltoihin, punaisiin tunnelmiin.

Old bunloaf turns into a treat when baked on frying pan with butter, cinnamon and sugar. What do you call it in English? :) It is such a lovely dessert on a wintery evening!

Köyhät ritarit

Pullapitko
Voita
Sokeria
Kanelia
tarjoiluun: mansikkahilloa, kermavaahtoa

Ota hieman kuivakka pullapitko. Leikkaa siitä kaksi reilua siivua per ruokailija. Sulata pannulle reilusti voita ja asettele pullanpalat pannulle. Paista, kunnes pinta on rapea ja kullanruskea. VARO, pulla palaa herkästi, eli älä pidä pannua liian kuumana! Lisää voita ja käännä pulla sulan voin päälle. On tärkeää, ettei pullaa laita kuivalle pannulle, koska se palaa niin helposti. Sirottele paistetulle pinnalle heti käännön jälkeen sokeria ja kanelia. Paista, kunnes toinenkin puoli on kauniin kullanruskea. Tarjoile sellaisenaan tai mansikkahillon ja kermavaahdon kera. Toista vaiheet alusta niin monta kertaa, kuin vieraasi pyytävät! :)

(Joissakin resepteissä köyhät ritarit kastetaan maitoon ennen paistamista, mutta minun makuuni parhaita ovat tällaiset rapeat ritarit, joissa yhdistyvät ihanasti suolaisuus ja makeus!)

Things always happen to someone

Ei ole olemassa pelkkiä otsikoita. Ei pelkkiä lehtien lööppejä. Ei pelkkiä nimettömiä nimiä. Ei pelkkiä etäisiä asioita jossain kaukana. Ne ovat oikeita asioita. Ne tapahtuvat aina jollekin.

Ja ne asiat voivat tapahtua ihan lähellä, ihan parin talon päässä. Ne voivat tapahtua sinulle tai jollekin, josta välität. Ne tulevat ennalta arvaamatta ja ovat järkyttäviä.

There are no headlines. No anonymous names. No distant things far away. They are real events. And they always happen to someone.

And they can happen so close, just a few houses away. They can happen to you or someone you love. They come unexpected and shocking.

 

Tämä oli kaunis talo. Siinä oli ihana, vuosikymmenten aikana rakkaudella vaalittu upea puutarha alppiruusuineen, köynnöksineen, angervoineen. Siinä oli kasvatettu lapset ja koettu koko elämän kirjo. Se paloi täysin Pohjoismaisena palovaroitinpäivänä . Tänään siitä on jäljellä enää kasa savuavia, hiiltyneitä muistoja. Ja sen asukas on kuollut.

Pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne. Miettikää yhdessä, kuinka tulipalon tapahtuessa toimitaan. Miettikää, onko kotona tarpeeksi palovaroittimia ja kuinka ne on sijoitettu. Missä on sammutuspeite, saako sen tarvittaessa nopeasti käyttöön. Tutustukaa yhdessä Paloturvallisuusinfoon. Huomenna voi olla liian myöhäistä.

This was a lovely house. It had the most beautiful garden, cherished for decades. In this house she had grown her kids and lived her life to the fullest. It burned down on a day when we in Nordic countries celebrate the day of fire alarms. Today it is nothing but a stack of smoking, blackened memories. And she is dead.

Please, take good care of yourselves and those you love. Think together, how to act in a case of fire. Do you have enough fire alarms at home and are they in their right place? Where do you keep your fire extinguishing blanket? Can you even use it in case of fire? Act today, tomorrow it may be too late.

Wedding, part 3: maids of honor

Kaasot. Nuo jokaisen morsiamen henkireikä. Lähimmät ihmiset, joihin luotat ja jotka pitävät sinut järjissäsi. Ihmiset, jotka tuntevat sinut niin hyvin, että uskaltavat kertoa, mikä on järkevää ja mikä järjetöntä. He ohjaavat ja auttavat, kieltävät ja kannustavat. Minulla on maailman parhaimmat sellaiset! He estävät minua muuttumasta hirviömorsiameksi. He kuuntelevat minun pakokauhuiset paniikkipuheluni ja jakavat intoni mitä pienimmistä häihin liittyvistä asioista. Kuinka sellaisia ihmisiä voisi kyllin kiittää?

Välillä tuntuu, että joillakin morsiamilla on hämärtynyt käsitys siitä, mitä kaason tehtäviin kuuluu ja mitä ei. Kauhistelen hääblogeja kiertäessäni, mitä kaikkea kaasoilla teetetään, koska se on niin kätevää. Minun mielestäni kaasolle ei kuulu askarrella yksikseen 200 pompomia tai 400 paikkakorttia. Mielestäni kaasolle ei kuulu hääsuunnittelijan ja jokapaikanhöylän pesti. Kaaso on kallisarvoinen henkilö, joka on vapaaehtoisesti tarjoutunut auttamaan ja tukemaan sinua matkallasi suureen päivääsi. Ei sellaista henkilöä voi käyttää ilmaisena orjatyövoimana ja teetättää hänellä kaikkea mitä mieleen sattuu juolahtamaan.

Otan kiitollisena vastaan, mikäli kaasoni haluavat osallistua minun pilipaliaskarteluihini ja kiertää kanssani messuja ja hääkauppoja. Se on ystävyyttä. Se on rakkautta. Se on pyyteetöntä ja kaunista. En sitä heiltä vaadi, vaan he saavat osallistua mikäli tahtovat. Yhdessä tekien tästä tulee jotain vielä hienompaa ja ihanampaa.

Toivottavasti jokainen kaaso saa hääpäivän aamuna kokea olevansa juhlien kunniavieras, joka saa myös nauttia hienon matkan hedelmistä ja hääparin onnesta. Tästä matkasta kertyy toivottavasti yhteisiä muistoja, jotka lujittavat morsiamen ja kaasojen ystävyyttä entisestään.

 Maids of honor. Those most dear and near people, whom you trust and who keep you sane.  People, who know you so well that they dare to tell you when you are being reasonable or totally out of control. They guide and help you, forbid and encourage you. And I have the best ones in the whole wide world! Hopefully every bride remembers to cherise their maids of honor and be thankful that they have promised to help you along the way towars the big day. Let's not use them as slave labour force. That way we can get new memories to strengthen our friendship to last a lifetime.

Kaikki kuvat / All photos: Style Me Pretty