Verikuu ja muita kummallisuuksia

Viime aikoina on ollut ilmassa kaikenlaisia valvottavia ilmiöitä. Pikku kissi on jo alkanut nukkua öitä paremmin mutta tilalle on tullut täysikuu, revontulet ja kipeä kissi. En ole mikään avaruussään valokuvaajaekspertti mutta pitihän kuunpimennystä lähteä katsomaan, kun oli niin herkulliset olosuhteet. :) Reposiakin kävin yhtenä yönä hämmästelemässä, niitä kuvia on luvassa myöhemmin. :)

There has been all kinds of phenomenons keeping me up all night long. The little kitty has started to sleep better but then there has been full moon, moon eclipse, aurora borealis and one sick kitty to keep me busy when I'm supposed to be sleeping. Photos of aurora borealis coming up later. :)

Tiivi on reagoinut pikku kissin tuloon hyvin voimakkaasti ja vaikka kuinka olemme vähin erin totuttaneet kaveruksia toisiinsa, sai Tiivi stressattua itselleen kunnon ummetuksen ja syömälakon. Niinpä vietimme viikko sitten lauantaipäivän päivystävällä klinikalla kaiken maailman hoidoissa ja testeissä. Samalla Tiiviltä löydettiin alkava munuaisten vajaatoiminta eli Renal-ruoka, tapaamme jälleen! Onneksi Tiivi alkoi taas syödä lähes normaalisti pari päivää sitten ja saimme jättää lääkityksen ja pakkoruokinnan pois ohjelmasta. Nyt olen jo luottavainen, että säikähdyksellä selvittiin ja saamme pitää pikku Tiivin vielä sylin lämmikkeenä. :)

Tiivi has been stressing out the new kitty so badly that she got herself a hunger strike and severe constipation. Blood test showed a minor kidney hypofunction so Renal food it is! Last two days have been better and she has started to eat on her own. I am so thankful when it now seems that she will be staying with us a bit longer. :)

Se on syksy silloin, kun ohjelmassa on paljon neuleita, teekupposia ja kynttilöitä, Kuvassa näkyvän mustan teen ostin Le Mont Saint Michelistä, mistä muistuukin mieleen, että voisi varmaan ihan tosissaan alkaa jo plarata sopivia reissukuvia tänne blogiinkin. :)

Mitä sinun viikonloppusi pitää sisällään? :)

You know it is autumn when days are filled with knitting, warm cups of tea and lots of candles. I bought that black tea in picture from Le Mont Saint Michel. That reminds me that I really should start picking up some of those trip photos here in blog, too. :) What will you be doing this weekend? :)

Hän on täällä

Hän on täällä. Meidän pieni kotipöllö, kiipeilyapina, yökyöpeli ja kärpäsvahti. Meidän oma nokivaeltaja, susuwatari. Jonkin uuden, jännittävän ja ihanan alku. Meidän Tuhka. 

She is here. Our little barn owl, little monkey, night fury and fly catcher. Our own little sootball, susuwatari. The beginning of something new, exciting and wonderful. Our Ash.

Ensimmäiset kaksi yhteistä viikkoa ovat olleet jännittävät, kutkuttavat, pehmoiset, höyhenenkevyet. Yöt ovat olleet vähäuniset, niin kuin kunnon vauva-aikaan kuuluu. :) Hiljalleen olemme tutustuneet toisiimme ja kissat toisiinsa. Hänellä on maailman pienin ääni ja maailman äänekkäin kehräys. Toivottavasti hän viihtyy meillä! :) 

The first two weeks together have been exciting, thrilling, soft and light as a feather. Nights have offered little of sleep, as they should while having a new baby in the house. :) Little by little we have gotten to know each other and the kitties one another. She has the tiniest voice in the world and the loudest purr in the world. I hope she likes to stay with us! :)

Paluu arkeen

Paluu arkeen ei tällä kertaa ole ollut helppoa. Ei ollut mitään laskeutumista, oli täysrymähdys. Loma tuntui kestävän ainakin kolme kuukautta ja sen jälkeen yhtäkkiä olisi taas pitänyt olla iskussa ja terävänä. Ei ole ollut mitään salamannopeaa ja ketterää gepardi-Jenniä, lähinnä limainen ja hidas etana-Jenni. :) 

Getting back to daily life after the holidays hasn't been easy this year. I got so carried away with our great trip and laid back holiday that it has been a struggle to try to catch up at work.

Rempallaan:

- puutarha

- pyykit

- käsityöt

- valokuvat

- energia

Things like my garden, laundry, handicrafts, photos, energy... are all messed up...

Kohdallaan:

- lainakoira puhelinsoiton päässä

- aurinkoiset ja kirpeät syysaamut

- pehmoiset kaikenlaiset tassut

- pirteä Jysky

Things like having borrow puppy a phone call away, getting the feel of crispy autumn mornings, having all kinds of soft paws around, Jysky being happy... are at their place :)

Joten taidan vain neuloa ja neuloa ja neuloa, silmukka kerrallaan ja rivi kerrallaan, odottaa, että tämä syksy asettuu taloksi, tekee hellaan valkean ja sytyttää ikkunalaudalle kynttilät. Eihän minulla ole mikään kiire. Tässä hetkessä on aivan hyvä. :)

So, perhaps I'll just sit down and knit on, one stitch at a time, and wait for this autumn to settle in and make itself comfortable. I am in no hurry. :)

Kuinka teidän syksynne on lähtenyt käyntiin? Kertoilkaahan kuulumisia! :)

How has your autumn started? Please, let me know! :)