perjantai 29. tammikuuta 2016

Kaksi viikkoa Kuubassa - mistä tarinan aloittaisi?

Hei murmelit!

Uusi vuosi, uudet kujeet. Toivon teille kaikille lukijoille oikein ihanaa ja valoisaa uutta vuotta, juuri sellaista, kuin toivotte sen olevan. Minä toivon itselleni tyyneyttä ja rauhaa, onnellisuutta ja energisyyttä. Enemmän iloa ja vähemmän surua. Vuodenvaihteen ja joulun ajan vain latasin akkuja. Viime vuoteen mahtui paljon myrskyä, toivottavasti laivaa keinutetaan tänä vuonna vähemmän. 

Aloitimme uuden vuoden toteuttamalla yhden unelmamatkoistamme, nimittäin matkan Kuubaan. :) Olimme matkalla yhteensä 15 päivää. Palasimme Suomeen keskiviikkona ja olo on vieläkin vähän sekaisin. Nyt saa esittää toiveita! Mitä haluaisit kuulla ja nähdä Kuubasta? Pyrin toteuttamaan lukijoiden toiveita mahdollisimman hyvin! :)

Hi ya little chipmunks! :) Happy new year! May it be as happy and joyous as possible to us all. We started new year with one of our greatest dreams by travelling to Cuba for two weeks. We came back to Finland on Wednesday and I'm still quite jet-lagged. :) What would you like to hear and see from Cuba? Tell me, I will try to fulfill your requests as good as possible. :)








maanantai 30. marraskuuta 2015

Pois kivikaudelta

Hei kuomat!

Nyt on aika karistaa kivikauden pölyt jaloista! Meikäläinen on nimittäin uskaltautunut laajentamaan sosiaalisen median verkostoa. Tervetuloa siis seuraamaan kissojen ja emäntänsä seikkailuja myös Instagramiin @jennistonehill ja Pinterestiin myös @jennistonehill. :)

Hi guys! I've expanded my wings and now you can follow the kitties and the days of our lives on Instagram @jennistonehill and on Pinterest @jennistonehill. :)

Kliketi-klik // Just go on and click! :)




torstai 19. marraskuuta 2015

Käärin sinut pumpuliin

Enää ei ole kipua. On vain pehmeää pumpulia, höyhenenkevyttä. Hänelle, joka oli maailman pehmein, lämpimin, kiltein ja suloisin kissa. Syy tulla illalla kotiin. Syy nousta aamulla. Hän, joka pelasti yhden ihmisen elämän ja ohjasi sen oikeille raiteilleen. 

Meidän kaikkien mamma, Memmuli, Möömöö. Niin hyväntahtoinen, kiltti ja lempeä. Otti aina kaikki avosylin vastaan, uudet tulokkaat suojelukseensa. Hän, joka rakasti ehdoitta kaikkia ja halusi kaikille pelkkää hyvää. Ei koskaan tehnyt mitään pahaa, kiusaa, ilkeyksiä tai muuta, mitä kissat yleensä tekevät. Ilmiantoi ne, jotka kiipeilivät pöydillä tai tekivät muuta tuhmaa. 

Mansikkajogurttisuklaan tuoksuinen pumpulipallo, joka oli niin pehmeä ja notkea, että noinkohan hänellä oli luita ollenkaan. Korvan takana maailman pehmein nukka. Aina sai halia, pusia, nuuskutella. Aina oli aikaa jutella, vaihtaa kuulumisia. 

Hän, joka oli meidän kaikkien vellikello. Muuten ei iltapalaa olisi kukaan saanut koskaan. Hän, joka rakasti ruokaa ja syömistä yli kaiken. Saimme siitä niin monet naurut. Hiivaa, surviaisentoukkia, mustikkapossuja, kurkkua, persikoita... kaikkea kokeiltiin ja niinhän se jo koulussa opetetaankin.  

Rakas Emilia. Suljemme sinut sydämeen, muistosi mukaan ikuisiksi ajoiksi. Tänään me suremme, jotta sinun ei tarvitse tuntea kipua enää koskaan. Kiitos kaikesta. Rakastamme sinua ikuisesti.

My dearest Emilia. Today we grief, so you don't have to feel pain anymore. We will carry your sweet love with us till eternity.


Ja nämä kaksi. Koko elämänsä viettivät yhdessä. Kuin paita ja peppu, majakka ja perävaunu. Kaikki päivät ja illat halien ja pusutellen. Jos toinen meni hukkaan, niin sitä huudellen etsittiin, kunnes löydettiin. Yhdessä pidettiin jöötä ja paistateltiin suosiossa. Nautittiin herraskaisesta kissan elämästä. Kolmen viikon välein he lähtivät. Nyt on jälleen kaikki aika maailmassa pestä toisen silmät ja korvat putipuhtaaksi.

And these to. Together their whole lives. Passed away three weeks apart. Now together till eternity.






Ihmiset, kuin mantraa sitä toistelee. 
Entä jos sen voima niin vain vähenee? 
En sitä suurta sanaa tahtois kuluttaa, 
enkä sanoo ääneen, en ees kirjoittaa. 

Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan, 
niin minä sinua vaan. 
Vaik leipä loppuis, vesikin, yksi pysyis kuitenkin. 
Minä sinua vaan. 

Ja jos joku päivä sinä enää et, 
sittenkin ois mulla selvät sävelet. 
Vaihtokauppaa käyvät toiset tunteillaan. 
Minä tiedän että sua ainiaan. 

Ja jos joskus syliin mustan maan 
mä sua joudun kantamaan 
niin minä sinua vaan.

(c) Mariska 2014 - Minä sinua vaan