Miss November

 

 

Joko nyt on marraskuu? Maassa on kuuraa ja luntakin on jo käväissyt. Kissat kasvattelevat talviturkkeja ja -masuja, jotta selviäisivät pitkästä ja ankarasta tulevasta talvesta. (Sisällä on karut olosuhteet! Oikeasti!!) Poltan paljon kynttilöitä ja juon vapaapäivänä litroittain teetä. Varannot hupenevat, joudun kohta taas lähteä täydentämään niitä. Aamuisin kaipaa kalsareita ja päivisin auringonvaloa. Kuulaat hetket vähenevät, maa on enimmäkseen märkä ja kengänvarret tahriintuvat. Kirjoitan mitä sattuu ja olen pahoillani, että olen ollut poissa hetken. Se on elämää. Kaikella on aikansa ja paikkansa. Ehkä nyt taas innolla kohti uusia aiheita ja uusia päiviä. Yritetään kuitenkin nauttia ja löytää näistä pimeistä päivistäkin ne parhaat puolet. Olihan tuossa yläpuolella jo muutamia.

Is it November already? It is frosty during mornings and we have even had a bit of snow on the ground. Cats grow their winter fur and bellies to survive the oncoming rough winter (the circumstances are harsh inside! Really!!). I burn a candle after candle and drink pots of tea. Need to go and fill up my storage once again. I miss my long johns in the morning and sunlight during days. I wish it would soon become a bit drier. I am sorry that I write what ever and that I've been away for a while. That's life. Things come and go. I will try to step up my game a bit from here on, again. In the meantime, let's try to enjoy these dark nights and days also. At least there were some positive aspects mentioned above.

In autumn fling

Photo a day October 23: the view from here

 
Syksy on kauneimmillaan. Aamut ja illat ovat jo kirpeitä, yöllä on hiukan pakkasta. Jossain oli jo luntakin. Kelit kuivuvat, päivisin paistaa aurinko. Mieli on kevyt, iloinen. Naurattaa, kun kulkee viimeisissä kahisevissa lehdissä. Tulee mieleen keväthulluus, joka saa keimailemaan ja nautiskelemaan ihmisistä ja ympäröivästä maailmasta. Viimeinen villitys ennen hiljentymistä talveen.

We have the most beautiful days of autumn at hand. It is nice, crispy feel in the air during mornings and evenings, some centigrades below zero during nights. I heard it already had snowed in some places of Finland. I love, when it is shiny and dry during days. It makes me laugh and brings back to my mind the light-headed spring flings when all people are at their best and enjoy the awaitment of summer ahead. Now we have the final sprint before winter.

Teki mieli hullutella kameran itselaukaisimella. Naamio on kipsiä, koristeltu kultaisella akryylimaalilla ja decoupage-tekniikalla. Tein sen jo keväällä, nyt oli sopiva hetki esitellä sitä täällä blogin puolella.

I felt like fooling around with cameras self-timer. I did the mask somewhere in april, it is made of plaster and decorated with golden acrylic paint and some decoupage.

Photo a day October 24: weather

Kivaa viikonlopun odotusta, kuomat! <3

Hey, soon it is weekend again, guys! <3

Smooth operator (with some raisin bread!)

Rauhoitutaan viikonloppuun, ollaan villasukkasillaan ja kuiskutellaan vain. Näin on hyvä. Viime yönä oli ensimmäistä kertaa pakkasta. Talvi hiipii hipihiljaa nurkkiin.

Smooth weekend, walking around in wool socks, whispering. It is good just as it is. It went below 0 centigrade last night for the first time this autumn. Winter is sneaking around in corners.

Photo a day October 20: 4 o clock

Photo a day October 21: calm

Reseptiä pitkästä aikaa! Tämä ihanan pehmeä rusinainen leipä sopii mitä mainioimmin teen ja oikean voin kera aamuin illoin.

Rusinainen teeleipä

5 dl vettä
1 pss kuivahiivaa
1-2 tl suolaa
2 rkl siirappia tai hunajaa
1 dl rusinoita
1 dl kaurahiutaleita
1 dl paahdettuja auringonkukan siemeniä
2 dl spelttijauhoja
5 dl rouheisia sämpyläjauhoja

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöä lämpimämmäksi ja sekoita siihen suola sekä siirappi. Lisää jauhoseos. Taikina jää löysäksi ja niin sen on tarkoituskin. Anna kohota lämpimässä liinan alla ainakin puoli tuntia. Kaada taikina uunipellille ja levitä tasaiseksi. Ripottele pinnalle kaurahiutaleita ja rouhi himppusen merisuolaa. Anna kohota vielä toinen puoli tuntia. Paista 200-asteisessa uunissa noin vartti.

Is someone of my foreign readers longing for my receipes? I could try to translate them, if you want me to!

Empty spaces

Kun luin tarinat ja katselin muiden (esim. Cherryn ja Kristan) ottamat kuvat Kruunuvuorenrannan hylätyistä taloista, minun oli pakko päästä itsekin paikalle. Olen jo aiemminkin kertonut suhteestani vanhoihin, hylättyihin taloihin. Niissä on jotain kovin surullista ja yksinäistä. Ihmettelen, miksi talot jäävät tyhjilleen, kuinka kukaan ei piittaa tai jaksa välittää. Kruunuvuorenrannan tapauksessa tarinasta tekee vielä ihmeellisemmän se, että nämä kauniit puuhuvilat ovat olleet meren rannalla Helsingin parhailla paikoilla. Miksi ne on hylätty ja jätetty tyhjilleen? Mitä tapahtui? 

When I saw photos that Cherry and Krista had taken at Kruunuvuorenranta in Helsinki, I must get there also! I have been telling you guys already earlier about my relationship with old, abondened houses. They fascinate me. I am constantly wondering, what happened and why were these once so beautiful houses left empty. At this case it is even more absurd since these houses are by sea shore in the almost centre of Helsinki. Really, what happened?

Emme löytäneet edes kaikkia taloja vielä tällä kerralla. Ei ollut tarpeeksi vaatetta, ei tarpeeksi paksuja kenkiä. Toivottavasti on vielä tarpeeksi aikaa, että seuraavalla kerralla käydessämme tuolla talot ovat vielä jäljellä ja löydettävissä.

We didn't even find all of the houses this time. We didn't have enough clothes nor shoes thick enough for the terrain. Hopefully there is enough time so that the houses will still be there to be found by the next time we get there.

Se kaikki oli jotenkin niin surullista, karmivaa. Mielikuvitus alkaa laukata tällaisessa paikassa nopeasti, liiankin nopeasti. Mies lähti edeltä jo autolle, itse jäin vielä jälkeen kuvailemaan. Hiljaisuus oli käsin kosketeltavaa, syksy tuoksui ja kaikkialla oli raskasta, märkää. Sydän alkoi hakata hullun lailla, menneiden aikojen ihmisten henki ja heidän tarinansa olivat niin lähellä mutta kuitenkin tavoittamattomissa. Kiirehän sieltä tulee pois, kun yksin jää. Siksikö talotkin jäivät yksin?

It was sad, yet creepy at the same time. Ghosts from past came near, their stories almost revealed themselves. Everywhere smelled of autumn, everything felt heavy and wet. My heart started pounding when I was left alone, imagination worked it's tricks. It is no place to be alone. Is it that what made the people leave?

Kun mitään muuta ei enää ole jäljellä, jäljelle jää hiljaisuus.

When there isn't anything left, silence is still there.

By a flooding landscape

Photo a day October 13: Landscape

Kun luonto näyttää meille voimansa, ei sille kukaan voi mitään. Nöyränä joudumme vain vierestä katsomaan, kun se jyllää kaikella mahdillaan. Ammattilaiset tekevät minkä voivat, kyläläiset liittoutuvat tukeakseen toisiaan. Voin vain kuvitella, miltä näyttää, kun 2 000 hehtaaria peltoa on veden vallassa. Meillä ei voida puhua lähellekään sellaisista määristä mutta silti jo pienikin joen ylitulviminen saa maiseman näyttämään järveltä. Voin vain kuvitella, miltä tuntuu, kun oman kodin lattialla on 20 senttiä vettä ja joutuu lähtemään evakkoon. Toivon heille kaikille kaikkea mahdollista apua ja tukea, toivottavasti tilanne kääntyy nopeasti paremmaksi.

It has been greatest floods in 50 and 100 years in parts of Ostrobothnia in Finland. Totally 10 000 hectares of fields are flooded with water from rivers. It is because of all that rain. Many dozens households have been evacuated and in many houses the water has come pouring in. I can only imagine the anxiety, fear and distress these people are facing. Regional administratives are doing their best, citizens help each other. Hopefully this all will be over soon. We do live on a higher ground but yet the minor flooding of our near-by river made the fields seem like a lake. That ain't fun.

Colourful vest & some photo a days

Photo a day October 8: Angle

Voi vitsit, mikä syksy! Kun viikon putkeen jatkuneet sateet hellittivät hieman, kirmasimme saman tien ulos nauttimaan väriloistosta! Ihanaa, kun kaikkialla ei heti puhalleta varisseita lehtiä pois. Saa pöyhiä itse omat kekonsa ja potkiskella niitä sitten ympäriinsä. Lapsuuden ihanat muistot!

Photo a day October 9: Red

Today we had a break in all of that rain. We took advantage of the moment at that instant and run around in falling maple leaves. It brought back to us those childhood days when we used to rake, dake & jump into piles of leaves. Sweet memories!

Ihana kulta lupautui ottamaan kuvia syysliivistä, jonka tein jo vuosi sitten. Sopii niin ihanasti näihin päiviin, jolloin ei vielä halua villakangastakkia, muttei oikein enää pärjää trenssilläkään. Malli on Designer Knitting -lehdestä Autumn 2011. Langat ovat kaikki kasvivärjättyjä. Tummanruskea on krapilla värjättyä 100 % villaa, jonka ostin viime syksynä käsityömessuilta. Kaksi muuta lankaa olen värjännyt itse keräämilläni kasveilla! Kellanvihreä on pietaryrttiä ja vaalea männynkäpyjä. Liivi neulottiin pyörönä ja steekattiin auki. Olen saavutuksestani niin ylpeä! Kyllä kehtaa kylillä kulkea! :)

The vest I knit a year ago after a pattern in Designer Knitting issue Autumn 2011. All of the yarn is hand dyed wool, the darkest one I bought from a handicraft market and it is dyed with madder. Two other colours I have dyed myself; greenish yellow came with tansy and the off white with pine cones. The vest was knit all the way up in a round and then steeked apart. I am so proud of myself and of all the hard work I've done with this one!

Photo a day October 10: Emotion

Voi pojat, kun meillä oli kivaa! Kiitos, ihana kulta, näistäkin kuvista! 

Oh boy, didn't we have fun! Thank you, sweetie, for these lovely photos!

PS: Koska aina pitää tehdä ohjeisiin muutoksia, korvasin tällä(kin) kertaa vetoketjun napeilla. Tykkään!

PS: Since I always need to make some changes to the pattern, I did replace zipper with buttons, yet again. But I like it just how it is!

Chillin' out

Viikonloppuna sateen ropistessa kattoon keitellään syysomenista hilloa, kuivataan kuoret teeksi. Kostea ilma tekee hyvää, virkistää mieltä. Toivon, että lahjaksi saadut luumun taimet ehtivät vielä juurtua. Luumut ovat niin hyviä! Kuulemma ovat satoisiakin, kunhan siihen ikään ehtivät. Toivottavasti tykkäävät meidän pihasta!

During weekend there is plenty of time to chill out and cook some apple jam accompanied with apple tea made out of dried apple peels. The jam was just basic this time. To get some twist I decided to bake some waffles! I wish the plum trees I planted still manage to become rooted before winter. I was told they can be quite productive if they only like our yard. Hope so!

Hillo oli tällä kertaa ihan peruskauraa: 1,5 kg omenoita, 1 paketti hillo-marmeladisokeria, kanelia, neilikkaa, pomeranssinkuorta. Tuosta määrästä tuli nuo kaksi purkkia ja vähän päälle. Siinä on hedelmäprosentti kohdillaan! 

Tuore hillo ja tee ansaitsivat kunnon seuraa aamiaiselle. Niinpä tein vohveleita niistä aineksista, joita kaapista löytyi!

Munattomat ja maidottomat vohvelit

4 dl vettä
1 tl suolaa
1/2 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl kaardemummaa
(muita mausteita, kuten kanelia ja neilikkaa)

Liuota suola ja sokeri veteen. Sekoita leivinjauhe ja kaardemumma jauhoihin. Lisää jauhoseos veteen ja sekoita täysin tasaiseksi. Taikinasta tulee paksua! Anna turvota jääkaapissa ainakin puoli tuntia. Paista vohveliraudalla tai kokeile tehdä amerikkalaisia pannukakkuja kuumalla pannulla. Hauduta seuraksi hyvä tee. Herätä kulta aamupalalle. <3

Ihanaa viikonloppua kaikille!
Have a lovely weekend, everyone!