Näytetään tekstit, joissa on tunniste historiaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste historiaa. Näytä kaikki tekstit

tiistai 5. maaliskuuta 2013

There's a red house over yonder



Talonomistaja olin joku vuosi takaperin
Talon omistin niin komian ku linnan
Mutta lapuanliikkeet ja muilutusretket
Veivät minun taloni hinnan

There's a red house over yonder
That's where my baby stays
Well I ain't been home to see my baby
In about ninety nine and one half days
'Bout time I see her



Mullia oli mulla navetallinen
Ja meijerirahat ne riitti
Mutta rahat minä vaihdoin hienoihin juomiin
Ja herrat mua komiasti kiitti

Wait a minute, something's wrong
The key won't unlock the door
I've got a bad, bad feeling
That my baby don't live here no more



Meni rahat, meni talot, meni maat, meni muut
Jouduin maantien kulkijaksi
Ja sehän oli otettava huomioon
Että matkassa ei ollut taksi

I might as well go on back down
Go back 'cross yonder over hill
I might as well go back over yonder
Way back yonder 'cross the hill
That's where I come from


 
Mitä sinä  Matti-rukka tuumailet
Sinä aikamoinen konna
Ja nythän se on ruvettava varkaisiin
Ja se onkin sulle sopivata hommaa

'Cos if my baby don't love me no more
I know her sister will!


Talonomistaja -sanat Paleface 2010
Red House -lyrics by Jimi Hendrix 1966

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Äärettömän äärellä



Viikonloppuna kävin isoisovanhempieni talolla. Tuumasin pitkään, olin ihan hiljaa. Hengitin sisään tunnelmaa, muistoja, historiaa. Itseäni. Tuomet tuoksuivat valtavasti, ilma oli tyyni ja pihassa kuuma. Kuin aika olisi pysähtynyt. Istun portaille ja laitan käteni sammaloitunutta kiveä vasten.
 

Mietin niitä aikoja, jolloin tämä piha ja nuo autiot huoneet olivat täynnä ääniä ja elämää. Onnea ja iloa. Poimimme karviaisia kilpaa ja juoksimme pitkin mäkeä. Nyt jäljellä ovat vain haurastuvat muistot ja rapistuva talo, jonka katto ja lattia ovat romahtaneet. Itken, enkä voi ymmärtää, kuinka jonkun ajatusmaailma voi olla niin kaukana omastani. Sielussani tuntuva kipu on niin vaikeaa kuvailla ja kertoa. En pysty, vaikka yritän.


Soitan mummulle. Yhdessä kaivamme pihasta palasen karviaista, palasen viinimarjaa. Löydämme vuohenjuurta ja jotain angervoa, joka paljastanee itsensä myöhemmin. Illalla palaan vielä takaisin veljeni kanssa. Löydämme juhannusruusun, jonka luulimme jo kadonneen. Otamme mukaan sen mitä saamme.


Kottikärryissä palanen mennyttä, joka versoo tulevaa. Kuinka häviävä on yhden ihmisen aika tässä maailmankaikkeudessa, osana kiertokulkua, joka vain rullaa ja rullaa eteenpäin. Kuinka nopeasti häviävät jälkemme äärettömyyteen.

perjantai 25. toukokuuta 2012

Viimeinkin!


Viimeinkin on kesä! Aurinko paistaa, linnut laulavat, pyöräillessä tuntuu lämpimältä. Takin saa jättää kotiin ja hurauttaa vain ohuessa pitkähihaisessa viilettäen pitkin rantoja. Mustikanraakileet kypsyvät jo rannoilla. Löysin valkovuokkometsän! Viimeinkin! Tulppaanit puhkesivat kukkaan päivässä. En ehtinyt ottaa kuvia - vieläköhän niitä huomenna on?

Finally it is summer! The sun is shining and wars up face as I drive my bike along the seashores. I already saw some raw blueberries! Tulips bursted into blooming in a day. I wonder if there are any left tomorrow for me to photograph them.


Kävimme virkistäytymässä Bragen ulkoilmamuseossa. Mikä hieno paikka! Paikalla on hyvin säilynyt jatulintarha, jonka alkuperäisen käyttötarkoituksen spekulointi aiheutti paljon keskustelua. En tohtinut kiertää kiemuraa, koska sulho on jo valittu, eikä enää ole varaa vaihtaa! ;) Perinteisen selityksenhän mukaan kiertämällä jatulintarhan neito näkee ulos tullessaan näkynä tulevan sulhonsa. Itse luulen, että jatulintarhat liittynevät jotenkin merimiehiin ja kalastukseen, koska niitä esiintyy Suomessa lähes yksinomaan rannikoilla. Mutta hienoa, että tällaisia mysteereitä on, ja voimme kukin pohtia, mikä mahtaa se todellinen käyttötarkoitus olla.

Tiede-lehden artikkeli jatulintarhoista vuodelta 2000
Wikipedian näkemys jatulintarhoihin
Haukiputaan jatulintarha

We visited Brage outdoors museum and what a lovely place it was! I hadn't been there before so it was about time. There is a well preserved troy town in the area. I took some pictures but didn't dare to walk the labyrinth since I already have picked my fiance. ;) According to finnish traditional story a lady will see her fiance to be once she has walked through the labyrinth. I believe these have something to do with sailors or fishermen, but the truth is that we probably will never find out. It is good to have these kind of mysteries to keep us occupied. :)



Museon päärakennus on hieno rikkaan perheen talo 1800-luvun alusta. Talon päätykamariin oli sisustettu lapväärtiläiset häät. Aivan uutta perinnettä minulle! Huone sisustettiin valkoiseen mutta morsian käytti mustaa kirkkopukua hääpukuna. Morsiamen neitseellisyyttä kuvasti korkea helykruunu. Tällaisia kolmipäiväisiä häitä on vietetty paljon vielä 1900-luvun alussa ja samaan perinteeseen pohjautuvia häitä järjestetään Lapväärtissä kuulemma vielä nykyäänkin.

The main building is from around 1810. One room was theme decorated to Lappfjärd wedding. I learned that in Lappfjärd they used to have these kind of tremendeous weddings in 19th century but also in the beginning of 20th century and even today. Bride wore black church dress with gigantic trinket crown.






Tästä pikkuhiljaa kohti viikonloppua. Nautitaan!


From here slowly towards weekend. Let's enjoy!