Käärin sinut pumpuliin

Enää ei ole kipua. On vain pehmeää pumpulia, höyhenenkevyttä. Hänelle, joka oli maailman pehmein, lämpimin, kiltein ja suloisin kissa. Syy tulla illalla kotiin. Syy nousta aamulla. Hän, joka pelasti yhden ihmisen elämän ja ohjasi sen oikeille raiteilleen. 

Meidän kaikkien mamma, Memmuli, Möömöö. Niin hyväntahtoinen, kiltti ja lempeä. Otti aina kaikki avosylin vastaan, uudet tulokkaat suojelukseensa. Hän, joka rakasti ehdoitta kaikkia ja halusi kaikille pelkkää hyvää. Ei koskaan tehnyt mitään pahaa, kiusaa, ilkeyksiä tai muuta, mitä kissat yleensä tekevät. Ilmiantoi ne, jotka kiipeilivät pöydillä tai tekivät muuta tuhmaa. 

Mansikkajogurttisuklaan tuoksuinen pumpulipallo, joka oli niin pehmeä ja notkea, että noinkohan hänellä oli luita ollenkaan. Korvan takana maailman pehmein nukka. Aina sai halia, pusia, nuuskutella. Aina oli aikaa jutella, vaihtaa kuulumisia. 

Hän, joka oli meidän kaikkien vellikello. Muuten ei iltapalaa olisi kukaan saanut koskaan. Hän, joka rakasti ruokaa ja syömistä yli kaiken. Saimme siitä niin monet naurut. Hiivaa, surviaisentoukkia, mustikkapossuja, kurkkua, persikoita... kaikkea kokeiltiin ja niinhän se jo koulussa opetetaankin.  

Rakas Emilia. Suljemme sinut sydämeen, muistosi mukaan ikuisiksi ajoiksi. Tänään me suremme, jotta sinun ei tarvitse tuntea kipua enää koskaan. Kiitos kaikesta. Rakastamme sinua ikuisesti.

My dearest Emilia. Today we grief, so you don't have to feel pain anymore. We will carry your sweet love with us till eternity.

Ja nämä kaksi. Koko elämänsä viettivät yhdessä. Kuin paita ja peppu, majakka ja perävaunu. Kaikki päivät ja illat halien ja pusutellen. Jos toinen meni hukkaan, niin sitä huudellen etsittiin, kunnes löydettiin. Yhdessä pidettiin jöötä ja paistateltiin suosiossa. Nautittiin herraskaisesta kissan elämästä. Kolmen viikon välein he lähtivät. Nyt on jälleen kaikki aika maailmassa pestä toisen silmät ja korvat putipuhtaaksi.

And these to. Together their whole lives. Passed away three weeks apart. Now together till eternity.

Ihmiset, kuin mantraa sitä toistelee. 

Entä jos sen voima niin vain vähenee? 

En sitä suurta sanaa tahtois kuluttaa, 

enkä sanoo ääneen, en ees kirjoittaa. 

Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan, 

niin minä sinua vaan. 

Vaik leipä loppuis, vesikin, yksi pysyis kuitenkin. 

Minä sinua vaan. 

Ja jos joku päivä sinä enää et, 

sittenkin ois mulla selvät sävelet. 

Vaihtokauppaa käyvät toiset tunteillaan. 

Minä tiedän että sua ainiaan. 

Ja jos joskus syliin mustan maan 

mä sua joudun kantamaan 

niin minä sinua vaan.

(c) Mariska 2014 - Minä sinua vaan

Synkkä syksy

Meillä on jo kauan vitsailtu, että meillä alkaa olla jo kunnon kissageriatrian tehoyksikkö, Sitten, kun asiasta tulee täyttä totta, on siitä leikki kaukana. Enää ei paljoa naurata. Meillä on nyt neljäs vakavasti sairas kissa tämän vuoden aikana. Saimme tiistaina Emilialle syöpädiagnoosin. Kaikki on lähtenyt nisäkasvaimesta, jonka huomasimme pari viikkoa sitten. Sieltä se on levinnyt kainalon imusolmukkeiden kautta keuhkoihin. Sille ei voi tehdä mitään. 

Minä alan olla henkisesti aika loppu. Sen huomaa kotona ihan jo siitä, että tavarat eivät etsiydy paikoilleen. En myöskään löydä niitä tavaroita, joita etsin. En jaksa siivota, en laittaa tiskejä. En jaksa neuloa, en kuvata, en nukkua, en valvoa. Luojan kiitos, että miehen kolme-neljä kuukautta jatkuneeseen kuumeeseen on ilmeisesti nyt löydetty syy - suu. Jo ensimmäinen käynti hammaslääkärillä pari viikkoa sitten katkaisi kuumekierteen ja jaksamus on pikkuhiljaa lähtenyt nousuun. Hän ei siis ole oireillut suun kanssa mitenkään mutta kaksi viisaudenhammasta on mennyt salaa huonoksi. 

Jotain valoa siis on tässäkin pimeydessä. Upeita auringonnousuja, kauniita auringonlaskuja. Kuulaat päivät lienevät hetkeksi takana päin mutta luonto tarvitsee nämä vesisateet, että kasvit pärjäävät talven yli. En ole vieläkään haravoinut. Ehtii kai tuota. Juon teetä ja syön omenapiirakkaa. Silittelen kissoja. Sellaisia tärkeitä juttuja.

Ihanaa viikonloppua sinulle! <3

Emilia was diagnosed with cancer. There's nothing we can do. I am feeling so exhausted and sad. She is the one who least deserves it. I feel like I have no strength left inside my body. I am trying to get the hang of myself and to get enough sleep, tea, kitty love, knitting. Keep yourselves calm, lovelies!

Päivät ilman sanoja

Ne päivät, kun sydämeen sattuu. Kun itku ravistelee koko kehoa. Kun jokainen hetki on luopumista, ikävää, kaipausta ja epätoivoa. Kun olet joutunut jättämään hyvästit pisimmälle elämänkumppanillesi. Niinä päivinä ei ole sanoja. Niinä päivinä on vain tyhjä syli. 

Ainoa, mitä voi sanoa, on: kiitos.

All I can say, is thank you, darling.

Kuva (c): Sami Pulkkinen 2013

Näin unen

Näin unen, jossa sain mieheltä lahjaksi harmaa-valkoisen kissanpennun. "Minulta sinulle, Tiukusta ja Kallesta." Se oli niin pieni ja pehmoinen, niin sievä. En tiedä, oliko herätessä hyvä vai haikea mieli. Suru tulee aaltoina, toiset päivät vaan ovat helpompia, kuin toiset.

I had a dream. My hubby gave me a grey-and-white kitten to remind me of Tiuku and Kalle. I don't know what to think of that. I just know that some days are easier than others.

Ensimmäiset joutsenet ovat palanneet jo hyvä tovi sitten. Viimeiset lähtivät marraskuussa. Ovatkohan nämä samoja kylmäkalleja? :) Toiset merenlahdet ovat jo ihan sulia, toiset umpijäässä. Mitäköhän tämä kevät oikein meinaa? 

First whooper swans came back some time ago. Last ones left in November. I wonder if these are the same cold-tolerant individuals? :) In some places the sea has already melted, other ones are still frozen. I wonder what this spring is up to. :)

Kuulasta valoa

Viime aikoina olen nauttinut:

- oman kullan laittamasta ruoasta ja tiskeistä, kun itse ei pysty mihinkään

- raikkaasta (kevät)talvisäästä ja lisääntyvästä valosta

- ystävänpäivän tulppaaneista, jotka alkavat nyt olla parhaimmillaan (nuo notkuvat varret ja huumaava tuoksu!)

- hyvästä kahvista ja tuhdista suklaasta

- työpaikan kisastudiosta ja koko porukan kanssa yhdessä jännittämisestä

- onnellisista vauvauutisista

- hiljaisista, lämpimistä kissoista

- hyvin sujuneista treeneistä

Onhan sinun viikonloppusi lähtenyt hyvin käyntiin? :)

Lately I've been enjoying:

- my hubby's cooking's 

- lovely winter weather and increasing light time

- tulips from Valentine's day, thank's honey!

- great coffee and chunky chocolate

- watching Nordic world ski championships at work and at home

- happy baby news

- quiet, warm kitties

- good work outs

How has your weekend started? :)

Ajatus ystävänpäivänä

Ystävyys on kallein aarre

Se ei sammu milloinkaan

Kuva minusta ja Kallesta: Sami Pulkkinen 2013

Jäähyväisten aika

Minun pieni halinalle. Maailman pehmein kissa. Niin suuri ja ystävällinen sielu, joka aina suhtautui niin tyynesti ja rauhallisesti kaikkiin asioihin. Olit aina niin hyvällä tuulella, iloinen ja hauska kissa. Sinulla oli maailman pienin ääni, et osannut sanoa mitään, kun tulit meille viisi vuotta sitten. Opettelit puhumaan, ettet jäisi laumassa jalkoihin. Vaikka ethän sinä muutenkaan olisi jäänyt, eihän sinua voinut kuin rakastaa, ja niin muut kissat tekivätkin. Viimeisenä päivänäsi makasitte kaikki yhdessä kasassa sängyllä ja katsoitte minua korvat pystyssä, Sen hetken tulen muistamaan ikuisesti. Saimme yhdessä viisi ihanaa vuotta, joita en vaihtaisi ikinä mihinkään. Olit maailman paras ystävänpäivälahja, jota ei mikään voi koskaan korvata. Olen miehelleni ikuisesti kiitollinen siitä päivästä, kun hän antoi minulle sinut. Sellaista kahden sielun välistä kumppanuutta, ystävyyttä ja rakkautta, kuin mitä meillä oli, ei kohtaa elämänsä aikana kovin usein. Ne hetket tallennan syvälle sydämeeni, enkä luovu niistä koskaan. Hyvää taivasmatkaa kanssa enkeleiden, rakas Kalle.

Sleep well, my lovely friend, and thank you for everything.

suru on lahja jäljelle jäävän

kaiho on kaipaavan omaisuus

sen iltaisin tiedän, vielä heräävän

kun tähdissä loistelee ikuisuus

hyvä on aina lähtevän mennä

vapaa on aina siirtyvän sielu

kun aamulla palaat, mun vaahteraan lennä

ja lohtua laulaa mun lintuni nielu

on jäähyväisten aika, sinä lähdet minä jään

on jäähyväisten aika, hyvästi jää

muistosi elää, hyvästi jää

Tuure Kilpeläinen - Jäähyväiset

Calm

Kevään kosteus, ilman raikkaus, lintujen laulu sateen jälkeen. Pajunkissat ovat viimein puhkeamassa. Ne ovat niin hentoja ja hauraita, kuin pienet kissanpennut. Ne ovat sietämättömän keveitä ja pehmeitä kättä vasten. Harmaita ja pörröisiä. Harmaan pienen kiven alle hautasin harmaan pienen nyyttini kymmenen kuukautta sitten. Tein viimeisen palveluksen rakkaalle ystävälle, elämäntoverille ja sielunkumppanille. Nyt kävin siellä ensimmäistä kertaa. Suru ei ole poissa, ikävä ei ole hävinnyt. Rinnassa on vieläkin puristava tuska, joka ajoittain nostaa päätään. Mutta tuossa keväisen aamun raukeudessa oli jotain lupausta paremmasta. Päivästä, joka vielä koittaa helpompana ja keveämpänä. Siihen asti yritän elää hetkessä ja lannistaa kivun muistaakseni kaiken ilon ja riemun. Silitän pientä pajunkissaa ja muistan sen luottavaisen, rakkaan pienen harmaan kissanpennun, jonka kannoin kotiini kymmenen vuotta sitten.

Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää. 

- Eino Leino

Things always happen to someone

Ei ole olemassa pelkkiä otsikoita. Ei pelkkiä lehtien lööppejä. Ei pelkkiä nimettömiä nimiä. Ei pelkkiä etäisiä asioita jossain kaukana. Ne ovat oikeita asioita. Ne tapahtuvat aina jollekin.

Ja ne asiat voivat tapahtua ihan lähellä, ihan parin talon päässä. Ne voivat tapahtua sinulle tai jollekin, josta välität. Ne tulevat ennalta arvaamatta ja ovat järkyttäviä.

There are no headlines. No anonymous names. No distant things far away. They are real events. And they always happen to someone.

And they can happen so close, just a few houses away. They can happen to you or someone you love. They come unexpected and shocking.

 

Tämä oli kaunis talo. Siinä oli ihana, vuosikymmenten aikana rakkaudella vaalittu upea puutarha alppiruusuineen, köynnöksineen, angervoineen. Siinä oli kasvatettu lapset ja koettu koko elämän kirjo. Se paloi täysin Pohjoismaisena palovaroitinpäivänä . Tänään siitä on jäljellä enää kasa savuavia, hiiltyneitä muistoja. Ja sen asukas on kuollut.

Pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne. Miettikää yhdessä, kuinka tulipalon tapahtuessa toimitaan. Miettikää, onko kotona tarpeeksi palovaroittimia ja kuinka ne on sijoitettu. Missä on sammutuspeite, saako sen tarvittaessa nopeasti käyttöön. Tutustukaa yhdessä Paloturvallisuusinfoon. Huomenna voi olla liian myöhäistä.

This was a lovely house. It had the most beautiful garden, cherished for decades. In this house she had grown her kids and lived her life to the fullest. It burned down on a day when we in Nordic countries celebrate the day of fire alarms. Today it is nothing but a stack of smoking, blackened memories. And she is dead.

Please, take good care of yourselves and those you love. Think together, how to act in a case of fire. Do you have enough fire alarms at home and are they in their right place? Where do you keep your fire extinguishing blanket? Can you even use it in case of fire? Act today, tomorrow it may be too late.

Feel the autumn breeze

Wishing you a very joyful and relaxing weekend with these lovely autumn photos. Last drops of the American hurricanes have landed here in Finland, so tonight we make ourselves comfortable on the sofa, watch a movie or two and drink bunches of tea. Tomorrow we take a photoshoot trip by the sea, try to catch more of these lovely colours on film card. Cheers!

Istuin hämärässä alkoi hetki joka tuntui kuin ei se loppuisi milloinkaan.

Hetkeksi hiljaisuus saapui luokseni kuin olento ja huusi: "Älä pelkää maailmaa."

Istuimme hetken yhdessä ja avaruus katsoi meitä.

Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.

Herään rannalta, on yö kirkkaampi päivää valopisteet taivaalla liukuvat aamuun.

Olen unohtanut mistä tähän kuljin, verhoudun unohduksen kaapuun.

Vaan muistan ilmalaivueita, taivaanrantaan lentäneitä.

Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.

Nautin syksyn kuulaasta ilmanalasta. Ilma on kosteaa, helppoa hengittää. Taivaan värit vaihtelevat harmaasta purppuraan. Suunnittelen valokuvausretkeä illansuuhun. Suuntaisin merelle ja kuuntelisin aaltojen loisketta. En käynyt tänä kesänä ollenkaan uimassa. Tämä oli hassu kesä. Hämmästelen sitä aina vaan, kuulostelen muutosta itsessäni. Tekisi mieli oranssia tukkaa, okran sävyisiä hiuksia. Verhoutuisin siihen samaan purppuraan, jota taivaalla on iltaisin. Tai poimisin mukaani tummimmat sammalenvihreät sävyt.

Pariisin Kevään kaunis Kesäyö-kappale on vaikuttanut minuun voimakkaasti. Se herättää surun ja kaipauksen. Se tuo kyyneleet. Musiikin voima ihmiseen on valtava. Melkein kadehdin niitä, joilla on lahja kirjoittaa kauniita kappaleita, ja niitä, joilla on lahja muuttaa ne tarinat säveliksi. Ja ne kolmannet, jotka yhdistävät nämä kaksi kauniiden laulujen liitoiksi. Ihanaa, että meillä Suomessa on sanan ja ilmaisun vapaus. Se mahdollistaa meille tämän kaiken kauniin musiikinkin. Hämmentävää, kuinka usein sitäkin pitää itsestäänselvänä.

Istun hämärässä, odotan vieläkin hetkeä joka ei lopu koskaan.

Saapuisi hiljaisuus, kertoisi minulle kuinka kaikki lopulta katoaa.

Näen valot taivaalla, ja juoksee selässä kylmiä väreitä.

Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.

Amerikan hurrikaanien rippeet ovat rantautuneet meille. Ulkona tuulee ja vihmoo. Puut notkuvat ja huojuvat, tuuli tuivertaa tukan pyörryksiin. Tänään käperrytään sohvalle ja katsotaan hyvä elokuva taikka kaksi. Juodaan teetä ja suunnitellaan lisää valokuvausretkiä. Toivotaan, että kissat olisivat tämän illan siivosti. Eilisilta tuhraantui välienselvittelyihin. Huomenna uudet kujeet ja toivottavasti jo paremmat ilmat.

Katsokaa noita ihania syksyn värejä! Niitä voisi imeä itseensä loputtomasti!

Ihanaa viikonloppua teille, ihanat! <3 Antaa syksyn haikeuden tulla, ei kesästä luopumisen kuulukaan olla ihan yksinkertainen asia. :)

Kesäyö -sanat Arto Tuunela 2012.