Joko nyt on marraskuu? Maassa on kuuraa ja luntakin on jo käväissyt. Kissat kasvattelevat talviturkkeja ja -masuja, jotta selviäisivät pitkästä ja ankarasta tulevasta talvesta. (Sisällä on karut olosuhteet! Oikeasti!!) Poltan paljon kynttilöitä ja juon vapaapäivänä litroittain teetä. Varannot hupenevat, joudun kohta taas lähteä täydentämään niitä. Aamuisin kaipaa kalsareita ja päivisin auringonvaloa. Kuulaat hetket vähenevät, maa on enimmäkseen märkä ja kengänvarret tahriintuvat. Kirjoitan mitä sattuu ja olen pahoillani, että olen ollut poissa hetken. Se on elämää. Kaikella on aikansa ja paikkansa. Ehkä nyt taas innolla kohti uusia aiheita ja uusia päiviä. Yritetään kuitenkin nauttia ja löytää näistä pimeistä päivistäkin ne parhaat puolet. Olihan tuossa yläpuolella jo muutamia.
Is it November already? It is frosty during mornings and we have even had a bit of snow on the ground. Cats grow their winter fur and bellies to survive the oncoming rough winter (the circumstances are harsh inside! Really!!). I burn a candle after candle and drink pots of tea. Need to go and fill up my storage once again. I miss my long johns in the morning and sunlight during days. I wish it would soon become a bit drier. I am sorry that I write what ever and that I've been away for a while. That's life. Things come and go. I will try to step up my game a bit from here on, again. In the meantime, let's try to enjoy these dark nights and days also. At least there were some positive aspects mentioned above.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti