Tuulen tupa

Tulemme hyvin ansaitulta hermolomalta kotiin ja kotona odottaa tällainen näky. Sydän hypähtää, vaikka niinhän me sovimme, että paljon tulee tapahtumaan sillä aikaa, kun olemme poissa. Mahtaako sisäpuolella olla enää mitään jäljellä?


Onneksi ei ollut syytä huoleen!

Pojat pistivät hösseliksi ja monen muun asian ohessa talo sai lisäksi kotiin palattuamme uudet ikkunat kahden päivän urakalla. Muista viikon aikana tehdyistä jutuista laitan postausta myöhemmin, kunhan saadaan paikat viimeisteltyä.




Välillä meno yltyi aika ronskiksi, enkä ollut oikein varma, olisiko ollut minulle parempi katsoa vai olla katsomatta. Mahtavat ja uljaat kolliherrammekin totesivat, että moottorisaha oli liikaa, puukkosaha vielä menetteli. Voi sitä mouruamisen ja valituksen määrää!




Kyllä ne ovat kauniit ja lämpimät! Toimivat ja siistit! Niissä on saranat ja sisäänasennetut sälekaihtimet! Ja hyttysverkot alumiinipuitteilla! Ne ovat kissaturvalliset! Patterit ovat olleet uusien ikkunoiden tulosta lähtien kiinni. Onko tämä nyt loppujen lopuksi elämänlaatua parantavaa, jos ei enää voi kulkea kahdet villasukat jalassa ympäri taloa? ;)


Toivon mukaan ensi talvena ei enää ole tällaista näkyä vastassa. Luulen jo nyt, että uusien ikkunoiden merkitys lämmityskustannuksiin tulee olemaan aivan valtava.



Vaikka kieltämättä näitä kauniita jäätaideteoksia tulee ikävä. (Kyllä, ne ovat oikeasti ikkunassa!)