torstai 14. kesäkuuta 2012

Onnea on...



Kun koirani katsoo minuun
alan epäillä että Jumala
sittenkin on olemassa


ja luonut hänet ja vain hänet
ja tehnyt sen huolellisesti
puhaltanut hänen sieraimiinsa elämän hengen


ja että kaikki muu mikä on
on syntynyt siinä ohessa, vahingossa ja sattumalta
heidän peuhatessaan.


Rakkaalle kaasolleni lämpimät onnittelut uuden koiravauvan johdosta. Mustelmat alkavat pikkuhiljaa parantua! :)

My maid of honor got a new puppy. He is too cute to be true! I am still trying to get my bruises healed after our play. :)

Koira -runo Eeva Kilpi 1982.

Ei kommentteja: