lauantai 28. helmikuuta 2015

Ihan paras palmikkotakki

Moi kaverit!

Pitkästä aikaa on jotain valmista neulottua, joka on saatu pääteltyä ja vielä kuvattuakin! Aurinko paistoi tässä päivänä eräänä niin muikeasti, että päätettiin rynnätä valokuvaamaan tätä ihanaa PINKKIÄ palmikkotakkia, jonka tarina alkoi jo kauan sitten. Katsokaa tuolta vanhasta postauksesta takin väri, se ihan oikeasti on pinkki! :) (En ymmärrä mitä kamera tällä kertaa mietti....)

Hi ya! Finally I have something finished to present you. Look back from this old post, the cardigan really is pink! :)






Pinkki palmikkotakki / Pink cable cardigan

Malli/Pattern: Filati Handknitting Fall/Winter 2009/10, malli/model 27
Takaosa/Back: Novita Syksy 2012, malli/model 55
Lanka/Yarn: Novita Isoveli
Menekki/Consumption: 650 g
Puikot/Needles: 5 mm
Fiilis/Feels like: Ihan mahtavaa! / It's superb!
Pipo ja huivi / Beanie and scarf: Äidin tekemät / By mum <3

Touhukasta viikonloppua kaikille! :)

Have a crafty weekend, everyone! :)

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Talviprinsessa

Odottavien äitien kuvaaminen on niin ihanaa. Heistä huokuu aivan omanlaisensa tunnelma. Niin paljon odotusta, rakkautta ja onnea yhdessä paketissa. Olen aina valtavan otettu, kun pääsen ikuistamaan näitä hetkiä. Tämän onnellisen odottajan rakkauskuvia valokuvasin viime kesänä, eikä meistä kukaan silloin tiennyt, että uusi pieni elämä oli jo alkanut kasvaa. :)

I just love taking maternity photos. These mums have that certain peaceful, loving and waiting quality to them. I took some couples portraits of this mum last summer and none of us knew then that a new little life had already started to grow inside her. :)














Ihanaa viikon jatkoa just sulle! :)

Have a lovely week, everyone! :)

maanantai 23. helmikuuta 2015

Bloggaajan kestävä kulutus ja matkailu

Jokin aika sitten sosiaalisessa mediassa älähdettiin, kun erään matkanjärjestäjän matkaopas poseerasi vangitun tiikerin kanssa muina miehinä ja kehui kovin tätä uutta tuttavuutta. Alkoi laaja kampanja, #ReilutBlogit, jonka tavoitteena on herättää ihmisiä miettimään omaa arkikäyttäytymistään sekä matkailutapojaan. Kuinka minä voisin toimia omassa arjessani ja reissuvalinnoissani siten, että toimisin eettisellä ja kestävällä tavalla?

Some time ago we got a minor scandal here in Finland, when a travel guide from a major travel agency posted a photo of him with a captivated tiger. It started a campaign called "Fair Blogs", which aims to getting people to think how they could act fairly and ethically in everyday life and while traveling.



Minun blogini on pieni mutta asia on iso ja tärkeä, joten haluan osallistua tähän kampanjaan. Haasteen tarkoituksena on pohtia seuraavia juttuja:

1. Kerro, minkälainen rooli kestävällä ja eettisellä toiminnalla on sinun elämässäsi.
2. Kerro jokin mukava kokemus, mikä sinulla on ollut kestävästä matkailusta.
3. Haasta mukaan vähintään kolme muuta blogia. Sinun ei todellakaan tarvitse olla matkabloggaaja tätä varten, vaan voit kirjoittaa myös muista kestävään kehitykseen liittyvistä asioista.


1. Kestävä kehitys on minulle lähellä sydäntä. Tietoisuus on minullakin lisääntynyt vähitellen ja ennen kaikkea tietoiset valinnat kohti kestävämpää toimintaa ovat lisääntyneet pikkuhiljaa. Nämä periaatteet ovat meillä läsnä arjessa pienissä jutuissa: pyykit ja tiskit pestään täysinä koneellisina, jätteet lajitellaan huolellisesti, kuljemme kimppakyydillä töihin, kulutusta ja ostamista pyritään minimoimaan ja ostettu ruoka pyritään syömään ennen kuin se menee pilalle. Nykyäänhän menee kaatopaikalle/jätteenkäsittelyyn valtavat määrät ruokaa vain sen takia, että sitä ei ole ehditty syödä! Mielestäni yksi tärkeimpiä kestävän kuluttamisen tapoja on ostamatta jättäminen. Meillä ei osteta uusia vaatteita läheskään joka kuukausi. Kaikkea ihanaa krääsää ei kuitenkaan voi omistaa, joten sitä vähääkään on turha ostaa. Kestävä kuluttaminen ja säästäväisyys kulkevat aika pitkälle käsi kädessä. Kun opettelee eroon ostelemisesta, huomaakin yhtäkkiä pärjäävänsä aika vähällä (eikä tämä kuitenkaan tarkoita, että joutuisi kituuttamaan päivästä toiseen).

Toinen tärkeä asia on, mitä syödään. Meillä syödään kasvisruokaa useampana päivänä viikossa. Minun työeväät ovat lähes aina kasvisruokaa. Maitotuotteet on aika pitkälle korvattu kasvistuotteilla. Ostamme kotimaista ja lähellä tuotettua. Luomua ostoskoriin päätyy usein ja kananmunat ovat luomua aina. (Häkki- eli virikekanalla on tilaa noin A4-paperin verran.) Totuus on, että lihan tuottaminen kuluttaa luonnonvaroja ja tuottaa hiilidioksidia paljon enemmän, kuin kasvisruoan tuottaminen. Emme kuitenkaan ole täysin kasvissyöjiä tai vegaaneja mutta tämä on mielestäni erittäin hyvä matka kohti eettisempää syömistä. 

In my everyday life I strive towards consuming as little as possible, eating vegetarian food and making sure I don't buy too much food. We sort our waste and car-pool to work with my hubby. It is important to think before you buy and to support locally produced goods.


2. Kestävän matkailun määritteleminen on aika vaikeaa. Matkailu itsessäänhän kuluttaa luonnonvaroja, kun lennetään toiselle puolelle maailmaa. Teemme nykyään ulkomaanmatkan noin kerran vuodessa. Muutoin reissaamme autolla kotimaassa. En ole matkustellut niin paljoa, että osaisin tehdä asiasta kovinkaan syvällistä analyysiä. 

Matkoillani haluan tukea paikallisia ihmisiä ja ostaa heidän tuotteitaan. Yksi lämpimimpiä muistoja liittyy häämatkaamme, jolla ostin paikalliselta käsityöläiseltä käsin kudotun villamaton. Etsin myyjän itse paikallisten avustuksella ja ostin maton suoraan käsityöläiseltä ilman välikäsiä.

Toinen tärkeä juttu on se, että myös matkoilla voi nauttia näkemästään ja kokemastaan ilman ostamista ja kuluttamista. Useimmat nautinnot ja elämykset voivat olla ilmaisia. Ja tärkeimpänä: eläimiä voi ihailla niiden luontaisissa elinympäristöissä vapaana, häiritsemättä. Alan olla aika vieraantunut eläintarhoista. Akvaarioista pidän. koska itsekin harrastan niitä, ja tiedän, että kaloille voidaan järjestää hyvät ja luonnonmukaiset olot akvaarioonkin. Toista on esimerkiksi jääkarhun pitäminen betoni- ja lasikuitumontuissa.

Yllä olevassa kuvassa on yksi parhaimpia eläinmuistojani matkustaessa. San Franciscossa sijaitsevassa Golden Gate Parkissa näimme kaksi villiä pesukarhua, voiko olla mitään suloisempaa! 

It is hard to determine, what ethic or ecological traveling actually means. Traveling itself is quite consuming when people fly across the globe to see and experience. But while traveling I want to support local crafters and their products and to admire wildlife in the wilderness. I don't think the polar bears enjoy themselves in concrete pools.



Kaikki tämän postauksen eläimet ovat villinä luonnossa tavattuja, kaikki erinäisiltä reissuilta lähelle ja kauas. :) Kuulisin mielelläni kommenttiboksissa teidän ajatuksianne tähän tärkeään asiaan. :)

3. Haastan mukaan Kaitaliinan, Piilomajan Katin ja Villa Inkerin Merjan. Muutkin saavat lämpimästi ottaa haasteen vastaan. :)

All animals in these photos I have met in the wild, on my trips near and far away lands. :) Please, feel free to comment on this important matter! :)

lauantai 21. helmikuuta 2015

Kuulasta valoa











Viime aikoina olen nauttinut:
- oman kullan laittamasta ruoasta ja tiskeistä, kun itse ei pysty mihinkään
- raikkaasta (kevät)talvisäästä ja lisääntyvästä valosta
- ystävänpäivän tulppaaneista, jotka alkavat nyt olla parhaimmillaan (nuo notkuvat varret ja huumaava tuoksu!)
- hyvästä kahvista ja tuhdista suklaasta
- työpaikan kisastudiosta ja koko porukan kanssa yhdessä jännittämisestä
- onnellisista vauvauutisista
- hiljaisista, lämpimistä kissoista
- hyvin sujuneista treeneistä

Onhan sinun viikonloppusi lähtenyt hyvin käyntiin? :)

Lately I've been enjoying:
- my hubby's cooking's 
- lovely winter weather and increasing light time
- tulips from Valentine's day, thank's honey!
- great coffee and chunky chocolate
- watching Nordic world ski championships at work and at home
- happy baby news
- quiet, warm kitties
- good work outs

How has your weekend started? :)

lauantai 14. helmikuuta 2015

Ajatus ystävänpäivänä


Ystävyys on kallein aarre
Se ei sammu milloinkaan

Kuva minusta ja Kallesta: Sami Pulkkinen 2013

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Jäähyväisten aika

Minun pieni halinalle. Maailman pehmein kissa. Niin suuri ja ystävällinen sielu, joka aina suhtautui niin tyynesti ja rauhallisesti kaikkiin asioihin. Olit aina niin hyvällä tuulella, iloinen ja hauska kissa. Sinulla oli maailman pienin ääni, et osannut sanoa mitään, kun tulit meille viisi vuotta sitten. Opettelit puhumaan, ettet jäisi laumassa jalkoihin. Vaikka ethän sinä muutenkaan olisi jäänyt, eihän sinua voinut kuin rakastaa, ja niin muut kissat tekivätkin. Viimeisenä päivänäsi makasitte kaikki yhdessä kasassa sängyllä ja katsoitte minua korvat pystyssä, Sen hetken tulen muistamaan ikuisesti. Saimme yhdessä viisi ihanaa vuotta, joita en vaihtaisi ikinä mihinkään. Olit maailman paras ystävänpäivälahja, jota ei mikään voi koskaan korvata. Olen miehelleni ikuisesti kiitollinen siitä päivästä, kun hän antoi minulle sinut. Sellaista kahden sielun välistä kumppanuutta, ystävyyttä ja rakkautta, kuin mitä meillä oli, ei kohtaa elämänsä aikana kovin usein. Ne hetket tallennan syvälle sydämeeni, enkä luovu niistä koskaan. Hyvää taivasmatkaa kanssa enkeleiden, rakas Kalle.

Sleep well, my lovely friend, and thank you for everything.


suru on lahja jäljelle jäävän
kaiho on kaipaavan omaisuus
sen iltaisin tiedän, vielä heräävän
kun tähdissä loistelee ikuisuus

hyvä on aina lähtevän mennä
vapaa on aina siirtyvän sielu
kun aamulla palaat, mun vaahteraan lennä
ja lohtua laulaa mun lintuni nielu

on jäähyväisten aika, sinä lähdet minä jään
on jäähyväisten aika, hyvästi jää

muistosi elää, hyvästi jää

Tuure Kilpeläinen - Jäähyväiset

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Tässä hetkessä

Tämän piti olla aurinkoinen ja ihana vapaa viikonloppu. Ihana ilma, luvassa lumitöitä, ulkoilua, valokuvausta ja kävelyitä. Tilkkuilua, virkkausta, neulomista, lankojen järjestelyä. Bloggausta, tekstien aiheiden suunnittelua, valokuvasessioiden tulosten käsittelyä. Viikonloppu vailla mitään sovittua mutta täynnä ihania ideoita ja aikaa tehdä juuri sitä, mitä mieli tekisi.

This was supposed to be a lovely winter weekend with sunshine and plenty of time to do whatever we wanted to do. 



Siitä tuli kuitenkin jotain aivan muuta. Kallen antibioottikuuri loppui torstaina ja perjantain ja lauantain välisenä yönä sen kunto romahti äkillisesti. Eilisen päivän vietimme keskustellen päivystävän eläinlääkärin kanssa puhelimessa ja hänen päästyä takaisin klinikalle kiidimme kissan kanssa sinne saamaan hoitoa ja vastauksia. Verikokeiden tulokset olivat huojentavat, tulehdusarvot ovat kääntyneet laskuun mutta jotain outoa nyt on meneillään. Kalle sai myös erittäin voimakkaan reaktion opiaattilääkkeestä, jota annoimme aamulla ensiavuksi kipuun. Eilen meillä oli siis sohvaseurana erittäin voipunut ja uupunut kissa, joka sai hallusinaatioita ja kaatumiskohtauksia aina, kun yritti lähteä liikkumaan. Välillä olimme jo aivan varmoja, että nyt se on lopullista menoa mutta tänä aamuna Kalle liikkui jo normaalisti myös portaat, joita se ei eilen päässyt ylös ilman kohtausta.

The weekend turned out to be something totally different than what we had planned. Kalle's condition collapsed suddenly on Saturday morning and he got some kind of allergic reaction to painkillers we gave him as first aid. Whole day was a total mess with phone calls and visit to the vet, and trying to revive the exhausted kitty. Blood test results were encouraging, inflammation seems to be going away but something weird there is going on.



Kun oma rakas ystävä on niin kipeä ja peloissan, on vaikea olla itsekään avuksi. Sitä huolen määrää ei voi kuvailla. Oli kamalaa olla vastatusten sen tosiasian kanssa, että Kalle ei välttämättä toivukaan tästä. Että saatamme joutua tekemään lopullisia, kamalia valintoja. Kalle sai nyt antibioottikuuriin jatkoa ja sydämen sivuääniin lääkettä. Tiistaina menemme uudestaan kontrolliin. Yöllä heräilin vähän väliä katsomaan ja kuulostelemaan, nukkuiko Kalle hyvin. Tänä aamuna oli vastassa se tuttu, kehräävä Kalle, joka suostui jo syömäänkin ihan vähän. Aamulääkkeen ottamisen jälkeen Kalle tosin oli sitä mieltä, ettei arvosta moista meininkiä ja nyt se on vetäytynyt omaan kammioonsa. No, ehkä kuitenkin otan mieluummin vastaan pienen mökötyksen kuin sen, mitä eilinen päivä oli. 

Juuri nyt arvostan vain jokaista yhteistä pientä hetkeä, joka meillä on. Elämä on niin hiuksenhienolla langalla kudottu. Pieninkin, tuntematon asia voi saada sen pois tasapainosta. Olen saanut virkattuakin vähän, muutamia lappuja uuteen peittoon. Rauhoitellut omaa pulssia meditatiivisten silmukoiden avulla. Kerron siitä projektista teille myöhemmin lisää. Nyt haluan vain toivoa teille lämmintä sunnuntaita. Halatkaa niitä kaikkein tärkeimpiä tänään vähän lujemmin kuin eilen. 

It has been so scary and overwhelming to be facing the reality that Kalle might not make this. I want to cherish the tiniest moments we have together. I hope everyone of you gives a tight hug to your loved ones to day. A bit tighter than yesterday.