Vastahan hän syntyi. Niin pieni ja suloinen, kaikkien sydämet sulattava prinssi. Niin paljon sormia ja kippuraisia varpaita. Niin tyytyväinen pieni tuhisija. Tänään hän oli kaikkien huomion keskipisteenä, sai nimen ja parkaisi kylmää vettä asiaankuuluvasti. Oli lämminhenkiset, ihanat juhlat ja minä itkin minkä kerkesin. Elämän helmihetkiä. <3
It seems he was born only yesterday. So tiny, so many tiny fingers and toes. Today he got a name and was the center of everybody's attention. And oh boy, did I cry. I just love these moments.
Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
“No nyt se on elämässä.”
Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: “Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,
ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä.”
Isä kysyi: ”Näkyjäkös sinä näät?”
Ja minä: “No ihmeitä kyllä.”
Sinä olit se ihme tietysti
vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.
"Sill’ on ripsissä tähden säkenet”,
isäs naurahti ja keksi:
“Sen varpaat on puolukan raakileet.”
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.
Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
me puhuttiin toisillemme.
- Kaarina Helakisa -
2 kommenttia:
Aww ihania kuvia ihanasta mussukasta <3 Aika rientää hurjaa vauhtia. :)
Anna: kiitos! :) joo, pienissä ajan kulumisen huomaa parhaiten. :)
Lähetä kommentti