Ensimmäinen lumeton päivä

Ilmatieteen laitoksen mukaan eilen vietettiin meidän leveyksillä ensimmäistä lumetonta päivää. Nyt lienee siis virallisesti kevät! Hengitän sisään raikasta, puhdasta ilmaa ja käyskentelen pitkin puutarhaa. Pikkuhiljaa alkaa herätä suunnitelmia tulevan kesän varalle: tuohon laitan ruusuja, tuohon norjanangervoja, tuonne mahtuu jemmaamaan vielä lisää sipuleita, tähän sopisi luumupuu. Puutarhanhoito on rentouttavaa, jopa meditatiivista puuhaa. Penkkejä kuokkiessa ja kukkia nyppiessä ei ajattele mitään ja toisaalta kaikkea. Ympäröivä todellisuus haalistuu jonnekin taustalle.

Haistelen kostean mullan tuoksua ja tutkin talvivahinkoja: nuo magnolian latvat ovat paleltuneet, tuon vaahterantaimen latvan on jänis syönyt, tuosta on mennyt myyriä useampia. Kuinkahan moni perenna jaksaa nousta talven jäljiltä? Pohdin, tuleeko tästä vuodesta paha lehtokotilovuosi. Totean viimein, että tontin myyristä ja kellarin hiiristä pitäisi päästä eroon. Leikkaan siperianhernepensasta ja huomaan, että lahoja runkoja on jo aika monta. Parin-kolmen vuoden kuluessa aita on pakko uusia kokonaan. Lahoa runkoa ei leikkauskaan pelasta.

Kevät alkaa todellakin olla täällä. Linnut laulavat kilpaa, hengästymiseen asti. Aurinko lämmittää pipopäätäni ja laskeskelen, koska pärjäisin jo kevyemmillä vaatteilla. Omenapuiden alta nousee narsisseja, tulppaaneita, skilloja ja kurjenmiekkoja. Kohta pääsee taas kevätkeramiikkaan. Minulta on tilattu kynttilälyhty samaan henkeen, kuin aiemmat japanilaiset mökkini. Olen iloinen, että löysin puutarhakeramiikan maailman. Puutarhan sokkeloissa eivät nurkat tulekaan heti saviesineistä täyteen!