maanantai 16. heinäkuuta 2012

Kiitos


Kiitos, että olit kumppanini kaikki nämä vuodet. Olimme kuin paita ja peppu. Kuljit perässäni, kuin koira. Välillä minä etsin sinua koloista ja sokkeloista. Olimme erottamattomat.

Kiitos kaikista hienoista, hyvistä hetkistä. Olit aikamoinen persoona. Sinulla riitti huumorintajua, tilanneälyä ja nokkeluutta. Saimme yhdessä monet naurut. Olitko oikeastaan kissa, vai jotain aivan muuta. Voi, kuinka hauskaa meillä oli yhdessä!

Kiitos, että näytit minulle, ettei kaikkiin ihmisiin ole luottaminen. Kerroit, kuka on meidän arvoisemme, kenet voisimme kolmanneksi pyöräksi ottaa. Hänen kanssaan menen vuoden kuluttua naimisiin. Hän on tänään yhtä surun murtama, kuin minäkin.

Kiitos lämmöstäsi, kauneudestasi, pehmeydestäsi. Kiitos asioiden asettamisesta oikeisiin mittasuhteisiin. En olisi sama ihminen ilman sinua. En tiedä, olisiko minua enää, jos sinua ei olisi silloin ollut. Sinä olet näyttänyt minulle, mitkä asiat elämässä ovat kaikkein tärkeimpiä.

Kiitos sinulle, rakas. Sinä olet nyt vapaa olemaan se keiju, joka olet aina ollut. Minulle jää suuri suru ja tyhjä aukko sieluuni. Siitä on viety pala, jota ei voi koskaan paikata. Mutta jäljelle jäävät ihanat muistot. Toivottavasti pystyin antamaan sinulle takaisin puolet siitä, mitä sinulta sain.

Muistatko, kun makasimme parvekkeella kuumana kesäpäivänä? Meillä oli molemmilla omat juomalasit. Voi niitä kissanpäiviä! Tänään minun lapsuuteni loppui ja joudun kasvamaan aikuiseksi. Yksi elämänvaihe on loppunut.

Kiitos, kulta. Nuku hyvin. En unohda sinua koskaan.



Thank you, my dear sweetheart, for being there for me all these years. I will never forget you.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voimia surussa <3 Kolme rakasta kissaa, yhden vasta pari viikkoa sitten, haudanneena tunnen tuskasi.

Omaa ikävää helpottaa kolme omaa kissaa ja hoidossa oleva pentue emoineen, jotka auttavat arjessa eteen päin :)

SuviM kirjoitti...

Voimia rakkaille<3

Riikka Kovasin kirjoitti...

Voimia!

Hanna Emilia kirjoitti...

Voimia ja haleja!

Kivimäen Jenni kirjoitti...

Kiitos kaikille myötäelämisestä.