 |
| Photo a day October 15: Dinnertime |
Helsinki antaa enemmän kuin ottaa. Yleensä.
Tällä kertaa osa minusta jäi Ateneumin huoneisiin teosten, ihmisten, katseiden luokse. Yritän ymmärtää sitä valtavaa itsekriittisyyttä, realismia, itseinhoa, tuskaa, pettymystä, katkeruutta. Yritän auttaa, lohduttaa. Antaa itsestäni jotain takaisin ja kestää sen tunnevyöryn, jonka nämä armottomat ja vaativat katseet saavat aikaan. Yritän käsittää, kuinka tuo sama ihminen on samana aikana kuitenkin luonut myös kaikkea kaunista, herkkää, hellää ja koskettavaa. Ne katseet ovat täynnä lempeyttä, ymmärrystä, toivoa ja iloa. Ristiriita ja mysteerit jäävät vaivaamaan pitkäksi aikaa. Joululahjaksi voisin toivoa vaikka tätä. Että ymmärtäisin paremmin.
Went to see art exhibition about Helene Schjerfbeck on Sunday. Now I am silent and deep in my thoughts. Those paintings overwhelmed me and it takes a long time trying to understand the mind and person behind those paintings.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti