Päivät ilman sanoja

Ne päivät, kun sydämeen sattuu. Kun itku ravistelee koko kehoa. Kun jokainen hetki on luopumista, ikävää, kaipausta ja epätoivoa. Kun olet joutunut jättämään hyvästit pisimmälle elämänkumppanillesi. Niinä päivinä ei ole sanoja. Niinä päivinä on vain tyhjä syli. 

Ainoa, mitä voi sanoa, on: kiitos.

All I can say, is thank you, darling.

Kuva (c): Sami Pulkkinen 2013

Reposia taivaan täydeltä

Olin ehkä viisivuotias, kun eräänä pimeänä ja kylmänä talvi-iltana kävelimme isin kanssa kylätietä kioskille. En muista, mitä olimme menossa ostamaan. Ehkä lauantaikarkkeja, ehkä kahvimaitoa. Yllättäen taivaan täyttivät upeat, kirkkaat ja värikkäät revontulet. Hämmästelimme niitä pakkasesta huolimatta pitkän aikaa. 

Olen nähnyt tuon rakkaan lapsuusmuiston jälkeen revontulia muulloinkin mutta mikään ei ole yltänyt viime viikkoisen näytöksen tasolle. Revontulet loimusivat tuntikausia ja noin puoli kahdentoista aikaan koko taivas ratkesi. Reposia laukkasi taivaankannen täydeltä. Aivan kuin olisi ollut valtavan revontulikuplan sisällä. Sen hetken tulen muistamaan ikuisesti. Ja jäi siitä muistoksi myös ensimmäiset revontulikuvat ikinä. :)

Kyllä mää sanoisin, että kannatti nousta sohvalta kullan kainalosta peiton alta, häätää pois kaksi lämmintä kissaa ja laskea teemuki pois käsistä. :) Niitä iltoja saa vaikka joka ilta, tällaista revontulitusta (hehheh) ei ehkä enää koskaan. :)

Mahtavaa uutta viikkoa kaikille!


We were so blessed to see amazing aurora borealis night after night here in Finland last week. I went out one evening and managed to take my first ever photos about the famous Northern lights. :)

Verikuu ja muita kummallisuuksia

Viime aikoina on ollut ilmassa kaikenlaisia valvottavia ilmiöitä. Pikku kissi on jo alkanut nukkua öitä paremmin mutta tilalle on tullut täysikuu, revontulet ja kipeä kissi. En ole mikään avaruussään valokuvaajaekspertti mutta pitihän kuunpimennystä lähteä katsomaan, kun oli niin herkulliset olosuhteet. :) Reposiakin kävin yhtenä yönä hämmästelemässä, niitä kuvia on luvassa myöhemmin. :)

There has been all kinds of phenomenons keeping me up all night long. The little kitty has started to sleep better but then there has been full moon, moon eclipse, aurora borealis and one sick kitty to keep me busy when I'm supposed to be sleeping. Photos of aurora borealis coming up later. :)

Tiivi on reagoinut pikku kissin tuloon hyvin voimakkaasti ja vaikka kuinka olemme vähin erin totuttaneet kaveruksia toisiinsa, sai Tiivi stressattua itselleen kunnon ummetuksen ja syömälakon. Niinpä vietimme viikko sitten lauantaipäivän päivystävällä klinikalla kaiken maailman hoidoissa ja testeissä. Samalla Tiiviltä löydettiin alkava munuaisten vajaatoiminta eli Renal-ruoka, tapaamme jälleen! Onneksi Tiivi alkoi taas syödä lähes normaalisti pari päivää sitten ja saimme jättää lääkityksen ja pakkoruokinnan pois ohjelmasta. Nyt olen jo luottavainen, että säikähdyksellä selvittiin ja saamme pitää pikku Tiivin vielä sylin lämmikkeenä. :)

Tiivi has been stressing out the new kitty so badly that she got herself a hunger strike and severe constipation. Blood test showed a minor kidney hypofunction so Renal food it is! Last two days have been better and she has started to eat on her own. I am so thankful when it now seems that she will be staying with us a bit longer. :)

Se on syksy silloin, kun ohjelmassa on paljon neuleita, teekupposia ja kynttilöitä, Kuvassa näkyvän mustan teen ostin Le Mont Saint Michelistä, mistä muistuukin mieleen, että voisi varmaan ihan tosissaan alkaa jo plarata sopivia reissukuvia tänne blogiinkin. :)

Mitä sinun viikonloppusi pitää sisällään? :)

You know it is autumn when days are filled with knitting, warm cups of tea and lots of candles. I bought that black tea in picture from Le Mont Saint Michel. That reminds me that I really should start picking up some of those trip photos here in blog, too. :) What will you be doing this weekend? :)