Ei se vain lopu tuo lumen tulo. Ehkä tämä nyt on se seuraava pieni jääkausi, josta Tieteen kuvalehdessä oli puhetta jo aiemmin? Kaksi senttiä, viisi senttiä, kymmenen senttiä - valitse vain määrä! Joka yö sitä riittää lisää. Ei taida minun raukan magnolian latvoista olla enää mitään kohta jäljellä. Mutta kauniita olivat puut ja pensaat taas aamulla. Ehkä siitä pitäisi yrittää jaksaa iloita.
Toinen, jota vain riittää ja riittää, on remontti. Se ei näytä myöskään loppuvan ollenkaan. Jos remonttimiestä ei ole näkynyt viikkoon, onko hän silloin ottanut lopputilin? Voisiko hänelle silloin jo antaa lopputilin? Alkaa olla mitta täynnä tätä vehtailua, kun ei hommia saada tehtyä.
Kultarakas sentään onnistui ja löysi uuteen akvaarioon lampun, jonka kelpuutin. Nyt se on siis täydessä lyönnissä ja alkaa oikeastaan koko makuuhuone näyttää aika kivalta. Makustelen avaria tiloja rauhassa, enkä kiirehdi ostamaan mitään ylimääräistä. Voisin viikonlopun aikana vaikka laittaa makkarista oman postauksen. :)
Flunssalääkkeiden ja kissapurinan voimalla kohti viikonloppua. Jospa mies leipoisi tänään kakkua?
2 kommenttia:
Hiljaa hyvä tulee - joku päivä sitä vain huomaat, että nyt se on remontti valmis :)
merryhey: osaakohan sinä päivänä ottaakaan rennosti? :D Tulee pian synnytyksen jälkeinen masennus. :D
Lähetä kommentti