lauantai 21. huhtikuuta 2012

Makuuhuoneen muodonmuutos



Pieni vanha talomme on rakennettu vuonna 1939. Se on sievä hirsirunkoinen puutalo. Talomme oli 70-luvun kunnossa, kun ostimme sen vuonna 2007. Tuolloin teimme koko pintaremontin itse. Aikaa ei ollut liikaa, kun köyhät opiskelijat päättivät pihistää vuokrakuluissa ja tekaista remontin kahdessa viikossa. Materiaalit eivät olleet halvimpia, mutteivät kalleimpiakaan. Mutta tottahan se on, että kyllä sellainen kiire jossain näkyy. Esimerkiksi siinä, että tuolta ajalta on valokuvia hyvin vähän. Piti vain tehdä, eikä tuumata.


Niinpä nyt, kun olemme asuneet tässä talossa muutaman vuoden ja makustelleet sen tiloja, ulottuvuuksia ja toimintoja, on aika tehdä toinen kierros. Rauhassa, tunnustellen, tuumien, keskustellen. Vertaillen, kysellen, kilpailuttaen, katsellen. Toisella kierroksella meillä on enemmän kokemusta siitä, mitä talolta haluamme ja mitä talolla on meille tarjota. Nyt ei ole kiire, vaan voimme tehdä järkeviä ratkaisuja ajan kanssa. Toisella kierroksella meillä on oikea työmies eikä meidän tarvitse muuta kuin tehdä päätöksiä. Siinä (ja remontin keskellä elämisessä) on ihan tarpeeksi työtä ja vastuuta.


Makuuhuoneeseen kaivattiin lisää tilaa, valoa ja avaruutta. Päätimme purkaa sivukaisen pois, samoin makuuhuoneen toisella seinustalla olleen alkovin. Sivukaisesta saatiin 5 neliötä lisää lattiapinta-alaa, toki vinokaton alta. Sivukainen oli kylmää tilaa, jossa oli melko vaikeaa säilyttää mitään ilman, että tavaroihin tarttui pahaa hajua. Päätimme, että luovumme ylimääräisestä tavarasta ja järjestämme jäljelle jääneiden säilytyksen muulla tavoin.




Seiniä purkaessa paljastui, että eristeenä toimineet sahanpurut olivat pahoin painuneet. Seinän ja katon väliin oli muodostunut kylmäsilta, johon kondensoitui kosteutta. Osa sahanpuruista sekä seinä- ja kattolaudoista oli kostunut, minkä vuoksi päätettiin purkaa ja vaihtaa myös vinokaton panelointi ja eristeet. Terveet sahanpurut säästettiin tulevaa yläpohjan lisäeristystä varten.



Remontti ajoitettiin siten, että uudet ikkunat päästiin asentamaan ennen pintojen viimeistelyä.




Ja tulihan siitä ihana! Vaaleat värit tuovat valtavasti tilan tuntua, vaikka katot ovatkin vinot. Jännitin hieman valkoisen piisin maalaamista okrankeltaisella, muttei se tunnu ahdistavan yhtään! Jotenkin huonosti tuli nyt tuo piippu näihin kuviin mukaan, se on siis alakuvassa vasemmassa reunassa.


Flamingo-tapetti oli vain pakko saada. Siinä on jotain ihanaa mystiikkaa, itämaiden tuoksua ja ripaus arvokkuutta. Pidän siitä, kun makuuhuoneessa on eksoottinen tunnelma. Tapetti on Eco Studio 6058. Okrankeltainen maali on Tikkurilan, voin tarkistaa sävyn myöhemmin, jos jotakuta kiinnostaa! Sävy poimittiin tapetin kullan/okran/vihertävän keltaisesta pohjaväristä.



Varsinaisen sisustuspostauksen aika lienee myöhemmin, nyt vain ihmetellään, mitä näillä kaikilla neliöillä tehtäisiin. Päiväpeitosta voin silti vinkata, se on kihlalahja tädiltäni, joka täytti viime vuonna 70 vuotta. :)


2 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Kyllä se vain on muuttunut. Ei kyllä uskois että nuon kaunista saa ku muistelee mimmonen se tila alunperin oli. :) Mutta selvästi ajan kanssa näkee sen todellisen potenttialin huoneelle ku huoneelle. Odotan innolla mitä keksitte siihen toiseen tilaan. :)

JenniH kirjoitti...

Anna: kiitos kauniista kommentista. Se on totta, ettei tilan mahdollisuuksia välttämättä tajua vuodessa tai kahdessakaan. Toivottavasti päästäisiin tuon toisen huoneen kimppuun pian!