Sateen jälkeen ilma on raikas ja sumuinen. Kasvoni ja hiukseni kastuvat, vaikkei enää sada. Tekee mieli juosta. Juoksisin, jos voisin. Toivoisin mieleni olevan tyynempi ja ajatukseni kirkkaampia. Olen jännittynyt ja vähän peloissani. Olen päättänyt alkaa pelata peliä, jonka sääntöjä en tiedä, mutta jossa olen nappulana. Olen päättänyt olla hyväksymättä vääryyttä itseäni kohtaan. Ratkaisullani joko asetan itseni uhriksi alttarille tai sitten tästä voi seurata jotain hyvää. Mutta jos on jo pimeässä kuilussa ilman pois pääsyn mahdollisuutta, onko millään enää mitään väliä?
Onneksi kotona on kaikki hyvin. Tuki ja turva. Kannustus ja kritiikki. Ainoa asia, jota kadun, on se, että olen ollut liian kiltti liian kauan. Olen odottanut ihmettä, jota ei koskaan tule. Suomalaiset ovat liian kilttejä ja hyväuskoisia. Minua hiukan etoo, muttei tälle enää mitään mahda. Teen omat siirtoni ja katsotaan, kuinka kauas se kantaa. Aina on varaa valita tie, jossa itsellä on arvo. Että voi itse katsoa itseään peiliin. Toisen ihmisen kunnioituksen, arvotuksen ja kiitoksen pitäisi olla itsestään selviä asioita.
Ehkä myrskyn jälkeen on poutasää. Huomaan miettiväni yhteenkirjoitussääntöjä, vaikka kirjoitan näin raskaasta asiasta. Ehkä minua ei olekaan vielä täysin menetetty.
It is this wicked game we have. The wicked things they do. To make us be their fools. I decided to fight back. Let's see what comes of it.
3 kommenttia:
Tsemppiä kovasti sinne, minkä ikinä parissa nyt painitkaan!
Kyllä aurinko paistaa aina myrskyn jälkeen. :) Jaksa vain odottaa niin se tulee pian näkyviin paksun pilvipeiton alta.
Kiitos molemmille kannustuksesta. Aika näyttää, mihin suuntaan kippo keikahtaa. :)
Lähetä kommentti