Talo on hiljainen. Kuuluu vain tuhinaa. Täysikuu valvottaa ja saa näkemään outoja unia, joissa olen salaisessa laboratoriossa ja yhtäkkiä sisään ryntää aseistettu joukko, jota johtaa Kari Hietalahti. Parempi nousta ylös ja odottaa mielen rauhoittumista. Kotvan kuluttua yritetään taas uudestaan.
Sain kameraan UV-suodattimen. Ihana kulta. <3 Mahtaisiko nyt jo kannattaa lähteä yrittämään kuutamon kuvaamista? Saisi aikaan muutakin, kuin valkoisia täpliä. Neil Armstrong, ensimmäinen ihminen kuun pinnalla, kuoli reilu viikko sitten. Hänen uskomaton rohkeutensa vetää sanattomaksi. Koko hanke sen aikaisella tekniikalla tuntuu käsittämättömältä. Matkan haasteet ja mittasuhteet eivät ole hahmotettavissa. Neilin perhe toivoi häntä muistettavan näin: "kunnioittakaa hänen palvelustensa, saavutustensa ja vaatimattomuutensa esimerkkiä, ja seuraavan kerran kun kävelette ulkona kirkkaana yönä ja näette kuun hymyilevän teille, ajatelkaa Neil Armstrongia ja iskekää hänelle silmää." Niinpä.
House is quiet. All I can hear is silent sniffle. Full moon gives me most non-understable dreams and keeps me walking around in circles all by myself. I got a UV-filter for my camera. Perhaps I now could try take some at least decent photos of the moon? Neil Armstrong, first man on the moon, died a little over a week ago. I can't belive his courage. The entire mission at those days and with that technology is beyond my comprehension. Neil's family had a simple request on how to honour his memory: "Honor his example of service, accomplishment and modesty, and the next time you walk outside on a clear night and see the moon smiling down at you, think of Neil Armstrong and give him a wink." Indeed.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti