Ensimmäinen lumeton päivä

Ilmatieteen laitoksen mukaan eilen vietettiin meidän leveyksillä ensimmäistä lumetonta päivää. Nyt lienee siis virallisesti kevät! Hengitän sisään raikasta, puhdasta ilmaa ja käyskentelen pitkin puutarhaa. Pikkuhiljaa alkaa herätä suunnitelmia tulevan kesän varalle: tuohon laitan ruusuja, tuohon norjanangervoja, tuonne mahtuu jemmaamaan vielä lisää sipuleita, tähän sopisi luumupuu. Puutarhanhoito on rentouttavaa, jopa meditatiivista puuhaa. Penkkejä kuokkiessa ja kukkia nyppiessä ei ajattele mitään ja toisaalta kaikkea. Ympäröivä todellisuus haalistuu jonnekin taustalle.

Haistelen kostean mullan tuoksua ja tutkin talvivahinkoja: nuo magnolian latvat ovat paleltuneet, tuon vaahterantaimen latvan on jänis syönyt, tuosta on mennyt myyriä useampia. Kuinkahan moni perenna jaksaa nousta talven jäljiltä? Pohdin, tuleeko tästä vuodesta paha lehtokotilovuosi. Totean viimein, että tontin myyristä ja kellarin hiiristä pitäisi päästä eroon. Leikkaan siperianhernepensasta ja huomaan, että lahoja runkoja on jo aika monta. Parin-kolmen vuoden kuluessa aita on pakko uusia kokonaan. Lahoa runkoa ei leikkauskaan pelasta.

Kevät alkaa todellakin olla täällä. Linnut laulavat kilpaa, hengästymiseen asti. Aurinko lämmittää pipopäätäni ja laskeskelen, koska pärjäisin jo kevyemmillä vaatteilla. Omenapuiden alta nousee narsisseja, tulppaaneita, skilloja ja kurjenmiekkoja. Kohta pääsee taas kevätkeramiikkaan. Minulta on tilattu kynttilälyhty samaan henkeen, kuin aiemmat japanilaiset mökkini. Olen iloinen, että löysin puutarhakeramiikan maailman. Puutarhan sokkeloissa eivät nurkat tulekaan heti saviesineistä täyteen!

Arkiherkuttelua

Arjessa on kiva herkutella helpolla ja nopeasti valmistuvalla, mutta maistuvalla ruoalla. Yksi suosikkejani on broiler-pastasalaatti, johon laitan melkeinpä kaikki salaattilempparini juustoa lukuun ottamatta. Tällä kertaa tuli tehtyä salaattia isommalle porukalle, joten tästä ohjeesta riittää esim. seuraavan päivän työevääksikin mainiosti.




Broiler-pastasalaatti (8 annosta)

300 g maustamattomia broilerin fileesuikaleita
200 g nokkosnauhapastaa
1 ruukkusalaatti
1 ruukku rucolaa
1 kurkku
1 paketti miniluumutomaatteja (onko siinä 200 g?)
1 punasipuli
2 paprikaa
kourallinen kurpitsansiemeniä

mausteeksi:
mustapippuria
suolaa
paprikajauhetta
valkosipulirouhetta
sitruunapippuria
oliiviöljyä
valkoviinietikkaa

Ruskista broilersuikaleet tilkassa oliiviöljyä. Mausta rouhitulla mustapippurilla ja suolalla. Keitä pasta suolalla maustetussa väljässä vedessä oliiviöljyn kera. Kaada vesi pois kattilasta ja lisää pastan joukkoon vielä loraus öljyä, jotta se pysyy irtonaisena. Älä huuhtele. Paahda kurpitsansiemenet ja valkosipulirouhe broilerin paistosta jääneessä rasvassa ja mausta paprikajauheella.

Pilko salaattiainekset makusi mukaan suureen kulhoon (taikka kahteen). Lisää broilersuikaleet, pasta ja kurpitsansiemenet. Mausta sitruunapippurilla, oliiviöljyllä ja valkoviinietikalla. Sekoita.

Tarjoile salaatti patongin ja valkoviinin kera. Nauti hyvien ystävien kanssa.

Tuulen tupa

Tulemme hyvin ansaitulta hermolomalta kotiin ja kotona odottaa tällainen näky. Sydän hypähtää, vaikka niinhän me sovimme, että paljon tulee tapahtumaan sillä aikaa, kun olemme poissa. Mahtaako sisäpuolella olla enää mitään jäljellä?


Onneksi ei ollut syytä huoleen!

Pojat pistivät hösseliksi ja monen muun asian ohessa talo sai lisäksi kotiin palattuamme uudet ikkunat kahden päivän urakalla. Muista viikon aikana tehdyistä jutuista laitan postausta myöhemmin, kunhan saadaan paikat viimeisteltyä.




Välillä meno yltyi aika ronskiksi, enkä ollut oikein varma, olisiko ollut minulle parempi katsoa vai olla katsomatta. Mahtavat ja uljaat kolliherrammekin totesivat, että moottorisaha oli liikaa, puukkosaha vielä menetteli. Voi sitä mouruamisen ja valituksen määrää!




Kyllä ne ovat kauniit ja lämpimät! Toimivat ja siistit! Niissä on saranat ja sisäänasennetut sälekaihtimet! Ja hyttysverkot alumiinipuitteilla! Ne ovat kissaturvalliset! Patterit ovat olleet uusien ikkunoiden tulosta lähtien kiinni. Onko tämä nyt loppujen lopuksi elämänlaatua parantavaa, jos ei enää voi kulkea kahdet villasukat jalassa ympäri taloa? ;)


Toivon mukaan ensi talvena ei enää ole tällaista näkyä vastassa. Luulen jo nyt, että uusien ikkunoiden merkitys lämmityskustannuksiin tulee olemaan aivan valtava.



Vaikka kieltämättä näitä kauniita jäätaideteoksia tulee ikävä. (Kyllä, ne ovat oikeasti ikkunassa!)

That's a wrap!

Olet kujakissa, sanoi rakas, kun etsiydyin yhä syvemmälle vanhaan kaupunkiin ja yhä kapeammille kujille. Onneksi se on niin pieni, ettei sinne voi mennä edes turistina hukkaan. Hengitän sisääni vanhoja taloja ja mukulakivikatuja. Kadehdin, että joku oikeasti asuu täällä. Arvailen, millaisia ihmisiä he ovat: menestyviä liikemiehiä, boheemeja taiteilijoita, vai kenties aivan tavallisia tallaajia. Nautin kenties elämäni parasta suklaakakkua Kaffekoppenissa. Valitettavasti tällainenkin suklaahiiri hyytyy, kun laitetaan riittävän tuhtia tavaraa nenän alle. Ensi kerralla olen paremmin valmistautunut taistoon!

Viime hetkellä ohitse vilahti kauppa, jossa toinen toistaan ihanammat riemunkirjavat langat odottivat noutajaansa. Ehdin vain sujahtaa ohi, toivottavasti joku teistä ehtii tänne: happycolor.

Loman saldo:

1 Ismo Leikolan stand up -keikka (Mahtava! Kiitos, Ismo!)
2 Hard Rock cafea kuvan kolmesta käytynä (Itselle muistiin: pidä tämä mielessä ja tähtäin siinä kolmannessa!)
3 cafe lattea (Vain!!?)
4 tuntia merenkäyntiä, joka saa tanssivan yleisön liikkumaan yhtenä massana lavan laidalta toiselle (Meiju selvisi silti yleisön viihdyttämisestä rautaisella ammattitaidolla)
5 isoa Ikean pahvipakettia (ja pari kassia vähän pienempää tavaraa)
6 tuntia Tukholmassa (Itselle muistiin: = liian vähän, ensi kerralla menet lentokoneella)

Bonuksena kahden elokuvan kuvaukset kahdessa pohjoismaisessa pääkaupungissa. Aika hieno sattuma!

Paratiisi maan päällä

Maan päältäkin voi löytyä paratiisi. Lämpöä lähemmäs 30 astetta ja ilmassa kosteutta niin paljon, että vesipisaroita tippuu harteille tuon tuosta. Toinen toistaan upeampia kasveja, joista osa on tuttuja omasta olohuoneesta ja osaa en ole nähnyt koskaan aiemmin. Koikarppeja valtavassa altaassa mitä erikoisimmissa väreissä ja lammissa piraijoja, rauskuja, punakorvakilpikonnia, isopurjeplekoja. Ihmeellisiä sammakoita ja värikkäitä papukaijoja. Joka kulman takana odottaa uusi yllätys. Pois ei haluaisi lähteä, vaikka päivä juokseekin liian nopeaa vauhtia ja hiki kirpoilee otsalta, kun varusteeni tähän ihmemaahan ovat aivan väärät.

Niin, ja ne perhoset. Niitä lentelee ympärillä, istuu hedelmillä ja kukissa joka puolella. Täytyy pysähtyä ja antaa silmän vaeltaa rauhassa tässä mahtavassa ympäristössä, jossa on aisteille ärsykkeitä niin paljon, ettei kaikkea osaa ottaa vastaan. Vasta sitten ne huomaa. Täytyy vaihtaa näkökulmaa ja kurkistaa itselle arvaamattomiin paikkoihin. Katonrajaan, maanrajaan, vesirajaan. Puunrungolle, köynnöksen varrelle, lehden juurelle.

Hämmästelen uuden elämän alkua ja nuoren perhosen pyrkimystä ulos kotelosta. Kuinka kauan se voikaan kestää. Kuinka paljon voimia se vaatii. En edelleenkään ymmärrä, kuinka maailmassa voi olla sellainen asia, kuin perhosen muodonmuutos. Muna, toukka, kotelo, aikuinen. Muuttaa muotoaan, sulaa ja rakentua uudelleen. Kuinka se voi olla mahdollista?

Tätä kaikkea on Fjärilshuset. Menkää sinne.

Leijat Helsingin yllä

Aamulla herään aikaisin ilman kelloa. Salin ilma on viileä ja ilmassa leijuu poltetun puun tuoksu. Kauniit vanhat huonekalut ovat aamun valossa kuulaita. Ihmettelen, kuinka vanha tuo kentia on ja kuinka se on voinut kasvaa noin suureksi. Se on ollut tuossa niin kauan, kuin muistan. Jotkut asiat ovat pysyviä, vaikkakin muuttuvia. On tärkeää, että elämässä on sellaisia kiintopisteitä.

Hiivin keittiöön ja silitän kissoja. Ne ovat hiljaisia kissoja, täysin erilaisia, kuin omani. Tuumaavia, pohtivaisia, varautuneita. Pahanteossa, tutkimusmatkalla, kiipeilemässä. Se on kissan luonto. Koti ei ole koti ilman kissan tassun tepsutusta. On hyvä olla, kun vieressä on kissa.

Illalla pelataan ja istutaan ja nauretaan yöhön asti. Ihminen, joka tietää sinusta kaiken. Ihminen, jonka seurassa voit olla juuri sellainen, kuin pohjimmiltasi olet, ja silti hän hyväksyy sinut ja jää viereesi. Hän on lahja. Voidaan jutella mistä vain ja ne juttelut kestävät tuntikausia. Tai sitten vain ollaan ihan hiljaa. Nautitaan siitä, että taas ollaan yhdessä. Saadaan vertaistukea remonttiin ja kerrataan, mikä kaikki on edistynyt sitten viime kerran. Päivät ja kilometrit välillämme häviävät heti, kun taas tavataan. Se on onnea.

Tammerkosken sillalla

Herään aamulla vitkaan ja neulon sukkia katsellen auringon nousua Tammerkosken yllä. Rakastan teollisia kaupunkeja, joilla on pitkä historia ja rakennuksia, joilla on paljon kerrottavaa. Kurkistan ensi kertaa kauppahalliin ja ihastelen monipuolista valikoimaa ja rauhallista tunnelmaa. Bongailen lankakauppoja ja hypistelen toinen toistaan pehmeämpiä keriä. Pohdin, mitä tekisin bulky-vahvuisesta merinosta, jota saa vähän alle 20 eurolla 100 grammaa. Kierrän kaupungin katuja ja harmittelen, kun en vieläkään oikein osaa kuvata pilvisellä säällä. Kameran kanssa sinuiksi tuleminen vie vuosia ja joka kuvasta oppii jotain lisää.

Istun päiväkahvillekaljallekahville ja kerään paheksuvia katseita. Muistan kummisetäni aikanaan Berliinistä lähettämän kortin, jossa tyttö istui penkillä pojan kainalossa ja piti toista poikaa salaa kädestä. Teksti oli "fiksu valitsee molemmat", siinä mainostettiin, että opiskelijoillakin on varaa kahteen sanomalehteen. Kummisetäni oli kirjoittanut, että lieneekö tämä hyvä neuvo kummisedältä. En tiedä, mutta sekä latte että siideri maistuivat hyvin!

Matkaan lähden

Ei meiltä apumiehet kesken lopu!

Jännitystä ilmassa

Makuuhuone tyhjenee tavara kerrallaan ja kissojen kanssa mietitään, minne ne kaikki oikein laitetaan. Vanhan talon hyvät ja huonot puolet: pienet huoneet, vähän säilytystilaa. Täytyy olla luova ja ottaa käyttöön salaiset rahtarin ominaisuudet.

Seuraavan kerran, kun ollaan kotona, on tämäkin huone jotain aivan muuta. Tuntuu hullulta jättää talo viikoksi jonkun toisen muokattavaksi, ilman vahtimista. Luottamus on ihmeellinen asia. Paljon voi saavuttaa, kun päästää vain irti.

Suunnanvaihto

Kohta takaisin näihin maisemiin. Matkailu avartaa ja tekee mielelle muutenkin hyvää päästä vähän pois remonttiahdistuksesta.

Hiljaa hyvä tulee

Katselen, kun hanki painuu ja aurinko värjää puiden latvat outoon keltaiseen. Odotan kevättä, joka lähestyy päivä päivältä hitaasti, kuin varkain. Peittelen havuja ja toivon, että alppiruusun nuput selviäisivät tällä kertaa. Hakkaan jäitä pihasta ja joudutan kevään tuloa. Linnut jo kuiskivat, tule, tule.

Jännitän blogin aloittamista, mutta olen päättänyt, että tämä on hyvästä. Tästä voi seurata hyviä asioita.