Labour day

Tällä vapun alusviikolla olen kaivannut enemmän kuin koskaan takaisin yliopiston teekkareiden sekaan. Sinne kahden viikon pituiseen vappuun, jolloin vuoden raskas raadanta oli takana ja ihana, vapaa kesä edessä (vaikka useimmille meistä sekin tarkoitti raadantaa). Kaikki ne kuulaat, kirpet illat, jolloin vain istuimme parantamassa maailmaa tai kirmasimme pitkin kaupungin katuja. Omistimme koko maailman.

This week, heading towards labour day, I've been missing back to the days at the university where we used to celebrate ending of term and on-coming labour day for two weeks along with all the other tech students. We were free to enjoy summer after all the hard work (although most of us still had to work the entire summer also) and feeled as if we'd own the city and the entire world.

 

Kaikkialla alkaa näkyä kasvua. Ilma on vieläkin kylmä ja tuuleekin paljon, mutta enää ei ole syytä huoleen.  Nautin vapauden tunteesta.

Everything begins to grow. It is still cold and windy but there is no reason to worry anymore. I am enjoying myself and the feeling of freedom.

Saying hello

Olen tehnyt mielenkiintoista tilastotutkimusta. Blogillani ei ole vielä paljon lukijoita, mutta sen pienen olemassaolon aikana lukijoita on kertynyt jo ympäri maailmaa: Belgia, Britannia, Georgia, Latvia, Saksa, Taiwan, Tanska, Venäjä, Viro ja Yhdysvallat. Olen hämmästynyt ja otettu. Minua kiinnostaa kovin tietää, kuinka nämä ihmiset tänne päätyvät, ja mikä innostaa heitä tulemaan uudelleen kylään. Tuumasin, että ehkä olisi syytä kirjoitella jatkossa myös englanniksi, jotta osaisin palvella lukijoitani mahdollisimman hyvin. Vai onko niin, että kaikki ulkomaiset lukijani ovat ulkosuomalaisia? :D

I've done some interesting research regarding readers on my blog. I do not yet have that many readers but I've been amazed by how many countries are represented by those few who stop by: Belgium, Britain, Georgia, Germany, Denmark, Estonia, Lithuania, Russia, United States and Taiwan. I am most interested to know, how those people have found my blog and what makes them to come visit again (since most are almost regular readers). I puzzled out that maybe I should start writing in English also to serve my readers as good as possible. Or is it possible that all of my foreign readers are Finns living abroad? :D

Vaikka blogini onkin lähinnä päiväkirjani ja omien ajatusten tuuletuspaikka, on blogistanialla minulle myös sosiaalinen merkitys. Ajatusten vaihtoa itselle mielenkiintoisista ja tärkeistä asioista ei voi olla koskaan liikaa. Siksi toivonkin, että myös tässä blogissa alkaa ajan kanssa käydä rupattelu kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan väliltä. Myönnän, että itse vastailen kommentteihinne vähän turhankin hitaasti, mutta yritän parantaa tapani. Kommenttinne tekevät minut iloiseksi! Ihanaa, kun käytte täällä, ja tulkaahan uudestaankin!

I wish that you, my dear readers, would not hesitate to leave a comment. I know that I've been a bit lazy in replying them but I promise to step up. Whilst this blog mainly is my diary and a place to keep my head together, I also enjoy getting social contacts in blogistania. One can never discuss too much on topics close to heart. I wish that in time this blog will be filled with chatter about anything and everything. Your comments make me happy! I love for you to stop by, please, do come back soon!

Esittelen tässä sivussa jo jokin aika sitten valmistuneen isoäidinneliöviltin. Ruutuja on 10 x 7, kukin ruutu on suunnilleen 15 x 15 cm. Lanka on pääasiassa Novitan Seitsemän veljestä, lisäksi on jämiä Novitan Samosia ja Heleniä. Noin puolen vuoden projekti aina muiden juttujen ohessa. Tätä ennen en ole virkannut juuri mitään, joten olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen. Rakastan noita värejä! Ja näyttää se onneksi muillekin kelpaavan käyttöön. :)

To get two birds with one stone, I present a granny square quilt I made some time ago. There are 10 x 7 squares, each approximately 15 x 15 cm. The yarn is mostly Novita Seitsemän veljestä but there are also some left overs of Novita Samos and Helen. It took about six months to complete this quilt at the side of other projects. I've done almost no crocheting before, so I am most pleased with the result. I love those colours! And it's good that someone else accepts it also. :)

Pikkuinen kala

Kala, kala, kala, kala

pikkuinen kala

Täällä oisi tarjolla 

maittava pala

Täällä oisi teille

taikinat ja puurot

Vai ovatkohan pienet 

korvanne kuurot

Lip-pi-lap-pi, lip-pi-lap-pi

loiskuvi vesi

Kun taikinapyttyjä

leipuri pesi

Puuroa poskeen, 

puuroa poskeen

Jaksatte uida 

vaikka Kolinan koskeen!

Hyvän mielen viikko

Tällä viikolla vietetään Mielenterveyden keskusliiton kampanjoimaa Hyvän mielen viikkoa. Positiivinen ja iloinen mieli on oman terveyden ja jaksamisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Liian usein sitä(kin) tulee pidettyä itsestäänselvyytenä, eikä arvosta sitä ennen kuin joko itselle tai lähimmille sattuu jotakin. Kuinka paljon helpompaa on jaksaa arjessa, kun on ruumiin voimien lisäksi sielun voimia tehdä ja katsella maailmaa. Toiselta kantilta ajateltuna myös mielenterveyden ongelmista toipuminen voi olla pitkä ja raskas prosessi paitsi henkilölle itselleen, myös lähipiirille. On hyvä, että näistä asioista nykyään keskustellaan enemmän. Vielä enemmän pitäisi myös puuttua niihin ongelmiin, joista ei haluta, osata tai uskalleta puhua. Se on aitoa välittämistä ja rohkeutta.

Tällä viikolla voisi tehdä jotakin itselle erityisen mieluisaa. Itse sain viimein valmiiksi kauan muhineen paperimassaketun. Siellä se pohtii tekosiaan hyllyn kulmalla ja näyttää miehen mielestä vähän tuimalta. Mutta ketuthan ovat semmoisia juonikkaita ja ovelia kavereita! Nenäkkäitä yltiöoptimisteja ja opportunisteja, jotka eivät epäröi käyttää tilaisuutta hyväkseen. Nerokkaita selviytyjiä, jotka keksivät keinon pärjätä tilanteessa kuin tilanteessa. Tämä kettu taitaa vilahtaa työpisteeni nurkkaan seuraamaan väkerryksiäni sitten joskus, kun saadaan se huone tehdyksi.

Tällä viikolla voisi leipoa jotain erityisen hyvää. Olen vakaasti sitä mieltä, että hyvä ruoka = parempi mieli. Hemmottelen itseäni ja läheisiäni ruoalla ja herkuilla. Meidän suvun naiset ovat aina osoittaneet välittämistä ruoalla ja sen määrällä. Pöytä on koreana, kun joku tulee kylään, on sairas, on erityisen ihana tai on vain läsnä. Ja aina voi syödä kolmannenkin kierroksen!

Minä leivoin valkosuklaa-vaahtokarkkicookieseja. Ne ovat ehkä parhainta herkkua ikinä. Alkuperäinen resepti on Eeva Kolun Voisilmäpeliä-blogista. Olen muokannut reseptiä omaan suuntaani, mutta Eevan cookies-niksit kannattaa käydä lukemassa, niin keksit onnistuvat varmasti! Eeva, tuo ruoanlaiton jumalattareni, bloggaa nykyään Hesarin riveissä Kauhaa ja rakkautta-blogissaan. Suosittelen lämmöllä!

Mutta ne keksit. Tärkeintä on käyttää mahdollisimman kylmiä aineksia. Laita jauhoseos pakastimeen ja sokerit sekä muut aineet jääkaappiin tunti ennen leipomista. Näin saat reunoilta rapeita ja sisältä sitkeitä keksejä. Sekoita ainekset mahdollisimman nopeasti ja laita valmis taikina jääkaappiin tekeytymään ainakin tunniksi. Käytä paistamiseen mahdollisuuksien mukaan kiertoilmauunia ja jäähdytä keksit ritilällä. Näillä vinkeillä pääset jo lähelle täydellisiä keksejä.

Valkosuklaa-vaahtokarkkicookies (koko maun mukaan, itsellä tulee noin 20-25 kpl)

3 ½ dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

½ tl soodaa

½ tl suolaa

100 g kylmää voita

1 dl fariinisokeria

1 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

1 muna

 100 g valkosuklaata

1-2 dl pieniä vaahtokarkkeja

Rouhi kylmä suklaa veitsellä isohkoiksi paloiksi. Kuutioi voi ja vatkaa se sokereiden kanssa kuohkeaksi. Lisää muna ja vatkaa kuohkeaksi. Sekoita joukkoon varovasti jauhoseos. Kääntele lopuksi sekaan sattumat. Taikinan kuuluu näyttää siltä, että siinä on enemmän sattumia, kuin taikinaa. Muotoile taikinasta makusi kokoisia palleroita pellille, ota huomioon, että keksit leviävät uunissa. Paista kiertoilmauunissa 150 asteessa tai tavallisessa uunissa 175 asteessa 15-20 min. Tarkkaile keksejä paiston loppupuolella ja ota ne uunista ulos, kun ne ovat kauniin ruskeita.

Tällä viikolla voisi erityisesti muistaa rakkaimpia ystäviä ja läheisiä, asuivat he lähellä tai kaukana. Pyytää kylään, istua iltaa. Soittaa ja kysellä kuulumisia. Jutella syntyjä syviä, kulkeutua kevyistä aiheista vähän vaikeampiin ja raskaampiin, antaa tajunnan virran viedä mukanaan. Luottaa ja olla läsnä. Kuunnella ja tulla kuulluksi. Liian usein päivät vain vierivät ohitse, eikä tule soitettua, vaikka oli tarkoitus.

Pelatkaa jotain kivaa. Oli se sitten lautapeli, videopeli tai jokin urheilupeli. Olenhan jo mainostanut teille Days of Wonderin Menolippu-lautapeliä? Ostin kyseisen pelin pari kuukautta sitten työkaverin suosituksesta ja olen jo jäänyt siihen aivan koukkuun! En ole koskaan pelannut yhtä jännittävää ja mukaansatempaavaa lautapeliä. Mitä enemmän pelaajia, sen parempi, mutta tätä voi onnistuneesti pelata kahdestaankin. Tavoitteena on rakentaa kartalle pisin yhtenäinen rautatie mahdollisimman arvokkailla reittikorteilla (menolipuilla). Mitä monimutkaisempi ja pidempi reitti, sitä enemmän pisteitä. Pisteitä kertyy myös pelin aikana rakennetuista etapeista. Peli loppuu, kun ensimmäisen pelaajan junat on käytetty. Sen jälkeen tarkistetaan menoliput ja eniten pisteitä kerännyt on voittaja!

Pelistä voi lukea lisää valmistajan sivuilta taikka kurkistamalla vaikkapa nämä levittäjän sivut. Alkuperäinen USA:n kartta on vasta alkua, uudet versiot ja netistä saatavat lisäosat tarjoavat loputtomia mahdollisuuksia. Varoitan, tämä on peli joka todellakin vie mennessään!

(Leivoin suklaakakkua/browniesejakin, mutta niistä ei tullut oikein mieluisia. Täytyy vielä kehitellä reseptiä.)

Makuuhuoneen muodonmuutos

Pieni vanha talomme on rakennettu vuonna 1939. Se on sievä hirsirunkoinen puutalo. Talomme oli 70-luvun kunnossa, kun ostimme sen vuonna 2007. Tuolloin teimme koko pintaremontin itse. Aikaa ei ollut liikaa, kun köyhät opiskelijat päättivät pihistää vuokrakuluissa ja tekaista remontin kahdessa viikossa. Materiaalit eivät olleet halvimpia, mutteivät kalleimpiakaan. Mutta tottahan se on, että kyllä sellainen kiire jossain näkyy. Esimerkiksi siinä, että tuolta ajalta on valokuvia hyvin vähän. Piti vain tehdä, eikä tuumata.

Niinpä nyt, kun olemme asuneet tässä talossa muutaman vuoden ja makustelleet sen tiloja, ulottuvuuksia ja toimintoja, on aika tehdä toinen kierros. Rauhassa, tunnustellen, tuumien, keskustellen. Vertaillen, kysellen, kilpailuttaen, katsellen. Toisella kierroksella meillä on enemmän kokemusta siitä, mitä talolta haluamme ja mitä talolla on meille tarjota. Nyt ei ole kiire, vaan voimme tehdä järkeviä ratkaisuja ajan kanssa. Toisella kierroksella meillä on oikea työmies eikä meidän tarvitse muuta kuin tehdä päätöksiä. Siinä (ja remontin keskellä elämisessä) on ihan tarpeeksi työtä ja vastuuta.

Makuuhuoneeseen kaivattiin lisää tilaa, valoa ja avaruutta. Päätimme purkaa sivukaisen pois, samoin makuuhuoneen toisella seinustalla olleen alkovin. Sivukaisesta saatiin 5 neliötä lisää lattiapinta-alaa, toki vinokaton alta. Sivukainen oli kylmää tilaa, jossa oli melko vaikeaa säilyttää mitään ilman, että tavaroihin tarttui pahaa hajua. Päätimme, että luovumme ylimääräisestä tavarasta ja järjestämme jäljelle jääneiden säilytyksen muulla tavoin.

Seiniä purkaessa paljastui, että eristeenä toimineet sahanpurut olivat pahoin painuneet. Seinän ja katon väliin oli muodostunut kylmäsilta, johon kondensoitui kosteutta. Osa sahanpuruista sekä seinä- ja kattolaudoista oli kostunut, minkä vuoksi päätettiin purkaa ja vaihtaa myös vinokaton panelointi ja eristeet. Terveet sahanpurut säästettiin tulevaa yläpohjan lisäeristystä varten.

Remontti ajoitettiin siten, että uudet ikkunat päästiin asentamaan ennen pintojen viimeistelyä.

Ja tulihan siitä ihana! Vaaleat värit tuovat valtavasti tilan tuntua, vaikka katot ovatkin vinot. Jännitin hieman valkoisen piisin maalaamista okrankeltaisella, muttei se tunnu ahdistavan yhtään! Jotenkin huonosti tuli nyt tuo piippu näihin kuviin mukaan, se on siis alakuvassa vasemmassa reunassa.

Flamingo-tapetti oli vain pakko saada. Siinä on jotain ihanaa mystiikkaa, itämaiden tuoksua ja ripaus arvokkuutta. Pidän siitä, kun makuuhuoneessa on eksoottinen tunnelma. Tapetti on Eco Studio 6058. Okrankeltainen maali on Tikkurilan, voin tarkistaa sävyn myöhemmin, jos jotakuta kiinnostaa! Sävy poimittiin tapetin kullan/okran/vihertävän keltaisesta pohjaväristä.

Varsinaisen sisustuspostauksen aika lienee myöhemmin, nyt vain ihmetellään, mitä näillä kaikilla neliöillä tehtäisiin. Päiväpeitosta voin silti vinkata, se on kihlalahja tädiltäni, joka täytti viime vuonna 70 vuotta. :)

Aina vain sitä riittää

Ei se vain lopu tuo lumen tulo. Ehkä tämä nyt on se seuraava pieni jääkausi, josta Tieteen kuvalehdessä oli puhetta jo aiemmin? Kaksi senttiä, viisi senttiä, kymmenen senttiä - valitse vain määrä! Joka yö sitä riittää lisää. Ei taida minun raukan magnolian latvoista olla enää mitään kohta jäljellä. Mutta kauniita olivat puut ja pensaat taas aamulla. Ehkä siitä pitäisi yrittää jaksaa iloita.

Toinen, jota vain riittää ja riittää, on remontti. Se ei näytä myöskään loppuvan ollenkaan. Jos remonttimiestä ei ole näkynyt viikkoon, onko hän silloin ottanut lopputilin? Voisiko hänelle silloin jo antaa lopputilin? Alkaa olla mitta täynnä tätä vehtailua, kun ei hommia saada tehtyä.

Kultarakas sentään onnistui ja löysi uuteen akvaarioon lampun, jonka kelpuutin. Nyt se on siis täydessä lyönnissä ja alkaa oikeastaan koko makuuhuone näyttää aika kivalta. Makustelen avaria tiloja rauhassa, enkä kiirehdi ostamaan mitään ylimääräistä. Voisin viikonlopun aikana vaikka laittaa makkarista oman postauksen. :)

Flunssalääkkeiden ja kissapurinan voimalla kohti viikonloppua. Jospa mies leipoisi tänään kakkua?

Kesä, tule jo!

Kesä, saisit tulla jo. Me täällä sinua odotetaan. Linnut ovat jo pakahtua tästä kaikesta jännityksestä ja tarmosta. Hah, ihmisetkin ovat jo keväthuumasta läkähtyneet. Minullakin on nyt uusi, ihana polkupyörä. Viimeinkin, vuosien tekohengityksen jälkeen vanha ruppana pyöräni antoi periksi ja sain hyvällä omallatunnolla hakea uuden. Peruspyörän, mukavan ja kauniin. Tällä kelpaa taas seuraavat kymmenen vuotta polkea.

Samaan vauhtiin päätin hankkia uudet kävelylenkkarit. Mitä muutakaan olisin voinut, kun niitä hyllyssä mainostettiin minun kriteereilläni (naisten kunto- ja sauvakävelykenkä), ne olivat minun lempimerkkiäni (Puma) ja vielä sopivat heräteostosbudjettiin (34,90 e)? Mwah, tuo väriyhdistelmäkin on niin karkki.

Värejä alkaa pikkuhiljaa ryömiä esiin muuallakin. Krookukset ovat välttyneet myyrien hampailta ja alkavat avata ensimmäisiä kukkiaan. Ne ovat kyllä yksi lempikukistani keväällä. Syksyllä aion ostaa kerrattuja narsisseja ja jemistää niitä jonnekin päin puutarhaa. Toivottavasti kohta alkavat kasvaa myös muut sipulikukat. Ensiksi tuon loputtoman lumisateen vai pitäisi loppua.

Mieli on kevyt ja iloinen. Onko parempaa tuuletuspuuhaa, kuin huristella polkupyörällä tukka hulmuten? Oi, rakas kesä, tule jo. Voi, kuinka me sinua kaivataan.