Hiuksia nostattavaa jännitystä

Viime torstain ja perjantain välisenä yönä tapahtui jotain. Jotain, mitä ensiksi perjantaiaamuna luulimme joko insuliinishokiksi tai aivohalvaukseksi. Kalle oli äärimmäisen flegmaattinen, apaattinen ja liikkui huonosti. Sitä väsytti kamalasti eikä se oikein kiinnittänyt mihinkään huomiota. Se halusi vain istua eikä suostunut kävelemään. Takajalat eivät toimineet kunnolla.

Last Friday morning we got really scared when Kalle seemed as if he would have had a stroke or something similar on the night before. He was really phlegmatic and sleepy.  

Soitin siltä seisomalta eläinlääkäriin. Omalla klinikalla ei ollut tarjota minkäänlaisia akuuttiaikoja mutta onneksi kakkosvaihtoehdosta saimme akuuttiajan kymmenen minuutin päähän. Kissa kantoon ja menoksi! Shokki oli melkoinen, itkin koko matkan klinikalle ja päässä pyörivät kaikki vaihtoehdot. Klinikalla Kalle pääsi pikaisen haastattelun jälkeen suoraan tukihoitoon ja tutkimuksiin. Siltä otettiin laajat verikokeet ja mahan alueen röntgen-kuvat. Sille annettiin nestettä, vitamiiniliuosta, antibiootteja, tulehduskipulääkkeitä ja opiaattikipulääkkeitä. Reilun tunnin kuluttua meidät kotiutettiin kipulääkkeiden kera odottamaan verikokeiden tuloksia viikonlopun yli.

We rushed to the vet and they took Kalle in straight away. He got hydration, vitamins, antibiotics and two kinds of pain killers. They took x-ray and blood work. After an hour and a half we were told to go home and wait for the results until Monday. 

Kotona Kalle oli aivan pökkelönä ja minä aloin olla jo aivan varma, että jonkinasteisesta aivohalvauksesta oli kysymys. Minulla oli mennyt siinä järkytyksessä täysin ohi, että klinikalla tosiaan annettiin Kallelle opiaatteja, jotka saavat kissan kuin kissan näkemään vaikka pieniä vihreitä miehiä. Viikonlopun yli siis odotettiin paitsi diagnoosia, myös sitä, olisiko meillä jatkossa sokea kissa. Nesteytys ja lääkkeet onneksi tehosivat erinomaisesti ja sunnuntaina Kalle käyttäytyi jo melko normaalisti. Taitava ensiapu todennäköisesti pelasti sen hengen.

At home Kalle was totally wasted because of all those pain killers. Excellent first aid probably saved his life and on Sunday he was acting pretty much normal. Still we had to know what was going on.

Maanantaina eläinlääkäri sitten soitti ja kertoi, että Kallella on haimatulehdus. Järkytyin uutisista hieman, sillä työkaverini kissa menehtyi joulun aikaan nimenomaan akuuttiin haimatulehdukseen. Kallella oli haima-arvojen lisäksi tulehdus-, kalsium- ja elektrolyyttiarvot koholla. Se sai 10 päivän antibioottikuurin ja määräyksen syödä mahdollisimman vähärasvaista ruokaa, jottei haima kuormittuisi liikaa. Positiivisina uutisina sain kuulla, että munuaiset olivat täysin ok eikä verensokerissakaan ollut mitään erikoista, eli erikoisruokavalio selkeästi toimii! 

Nyt sitten eletään päivä kerrallaan ja toivotaan lujasti, että sairaus oireili riittävän aikaisin ja että lääkekuuri tehoaa. Kysyin lääkäriltä, olisiko minun pitänyt huomata tauti jostain. Kuulemma ei oikeastaan, sillä kissat eivät yleensä reagoi haimatulehdukseen oireilemalla. Koirilla oireina voi esiintyä vatsan seudun arkuutta, ruokahaluttomuutta ja oksentelua. Kallella ei ollut mitään näistä oireista ennen perjantaiaamua, jolloin sen kunto äkillisesti romahti. Lisää oireista voi lukea täältä ja täältä, mistä löytyy myös sellainen mielenkiintoinen tieto, että 90 %:lle kissan haimatulehduksista ei löydetä mitään selkeää syytä. Kahden-kolmen viikon päästä menemme uusiin verikokeisiin ja sitten tiedämme, mihin suuntaan Kallen kunto on kääntynyt.

Pitäkää Kallelle peukkuja!

On Monday vet called and reported that Kalle is suffering from pancreatitis. He did not have any of the symptoms that might occur on cats and vet told that it is quite common. He got 10 days prescription of antibiotics and advice to eat low-fat food. Now we just hope that we found the disease on time and that he still can recover. Thumbs up!

Neulominen lievittää stressiä

Näin julistettiin torstain Helsingin Sanomissa ja kyllähän tuon on jokainen neulomista vähänkin harrastanut tiennyt iät ajat. Puikkojen hiljainen kilinä vie ajatukset pois päivän hulinasta. Silmukka toisensa jälkeen langasta muodostuu jokin ihana päälle puettava tai arjen sulostuttaja. Samalla, kun kädet työskentelevät, mieli pääsee vaeltamaan vapaasti ja jäsentelemään kaikkea päivän aikana tapahtunutta. Neulominen vaan on yksinkertaisesti niin ihanaa! 

Finnish newspaper Helsingin Sanomat announced on Thursday that knitting relieves stress. Well, we all know that already! I just love knitting, it takes my mind away from troubles of the day and lets my mind rest as my hand work to create something lovely.

Ensi viikolla on tiedossa toinen yritys palata töihin flunssan jäljiltä sekä verikokeiden tuloksia eläinlääkäristä. Meillä oli Kallen kanssa melkoisen säikäyttävä välikohtaus torstain ja perjantain välisenä yönä mutta kerron siitä lisää sitten, kun olen saanut edes jonkinlaisen diagnoosin. Tässä välissä aion viipyä ihan kaikessa rauhassa minun keltaisessa neulekuplassani. 

Aurinkoa sinun sunnuntaihisi!

Have a sunny and cozy Sunday!

Kauppalistaan: kissanruokaa

Hei vaan! Minulla on jo pitkään ollut mielessä, että pitäisi vähän kirjoitella siitä, mitä meidän kissalauma syö. No, se on aina vain jäänyt ja jäänyt mutta nyt nuo ruokailukuviot ovat jälleen nousseet pintaan meidän paapojen ruokailuhaasteiden edessä. Meillähän oli syksyllä jos jonkinlaista ruoansulatusvaivaa ja sitä kautta on ollut pakko miettiä vähän uudestaan kissojen ruokintaa. 

Hi ya! For a long time I've been meaning to write to you about how our kitties eat. Now the subject is again very close at hand, since we have had some digestive problems during past autumn. 

Perinteisesti tilipäivän kissanruokaostokset ovat näyttäneet tältä: 10 kg Royal Canin Sterilised + 7 v, 2 kg Royal Canin Renal ja parit ekstrapussit á 400 g karvapalloraksuja (ei joka kuukusi). Kuvasta puuttuvat muutamat laatikot märkäruokaa sekä normisenioreille että munuaisvaivaseniorille. Tällä satsilla pärjätään reilu kuukausi. Olemme syöttäneet kissoille Royal Caninia jo vuodesta 2003 ja ollaan kyllä oltu aivan tyytyväisiä tuotevalikoimaan.

This is how our normal kittie groceries look like. This amount should be enough for one month. Normally we top those dry kibbles with a few boxes of wet food as well. We've been buying Royal Canin since 2003 and been quite pleased with it.

Ruokavaliopohdinnat alkoivat siitä, kun Jyskylle tuli lokakuussa suolistotukos ja kova laihtuminen ruoan imeytymishäiriöiden vuoksi. Kallen ruoka on jo jonkin aikaa ollut munuaisvaivan hoitoon tarkoitettua erikoisruokaa, jonka fosforipitoisuus on mahdollisimman alhainen. Näiden lisäksi myös Taneli oireili ruokahaluttomuutta joulun alla ja tottahan on, ettei kukaan näistä elukoista enää ihan nuori ole. Ihannepainon ylläpitäminen on vanhalla kissalla yllättävän haastavaa, eikä Jyskyn painokaan ole lähtenyt nousuun toivotulla vauhdilla, vaikka ruokavaliota muutettiinkin pehmeämpään suuntaan.

Olen viime viikot pähkäillyt uusien ruokakokeiluiden kanssa. Pitäisikö vaihtaa tuotemerkkiä tai pitäisikö siirtyä kokonaan BARF-ruokintaan. Välillä olen ruokkinut kissoja itse tekemälläni riisi-seiti-raejuusto-öljy -seoksella, jonka pitäisi olla hyvä juuri munuaisten kannalta. Barffauksessa jännittävät ainakin vielä riittävä energian ja vitamiinien saanti ja raa'an lihan syöttäminen kissoille. Vaikka sitähän ne luonnossa syö, miksi se sisällä olisi yhtään sen vaarallisempaa?? :) 

Because of our problems in the autumn (low digestion, low appetite, bowel obstruction...) I have been wondering whether we should try a new feeding approach. A whole new brand or perhaps BARF food. I am worried about calorie and vitamin intake and I am not too comfortable in feeding raw meat to my cats yet. Yes, I know, they do that in the wild, so what could possibly go wrong? :)

Tänään sitten eläinkaupasta tarttui mukaan Brit Caren senioriruokaa testikokoinen 2 kg pussi. Elukat eivät kyllä aivan arvostaneet palvelun laatua, kun emäntä halusi ottaa vielä yhden ja vielä yhden blogikelpoisen kuvan.... :) Brit Caren pussit kiinnittivät huomioni muutamasta syystä: niissä on selkeästi mainittu raaka-aineet ja vitamiinisisältö sekä erikoisuutena myös ruoan energiasisältö! Tätä tietoa on hyvin vaikea löytää kissanruoista, yleensä tieto on luokkaa "syötä tätä märkäruokaa kolme pussia päivässä". Kun meillä on näitä painonhallintajuttuja, on erittäin tärkeä tietää, paljonko ruoassa on oikeasti kaloreita. Lisäksi ruoka ei sisällä maissia, soijaa eikä vehnää (tai muitakaan viljoja), mikä on meidän taloudessa ehdoton edellytys. 

Lisäksi ostin taas pitkästä aikaa noita Animondan senioripateita, jotka ovat ainakin aiemmin maistuneet meidän sakille erinomaisesti. Animondan plussana on sen sisältämä tauriini, joka on kissan terveydelle erittäin tärkeä aminohappo. Mutta juuri tuon teollisen märkäruoan tilalle olen alkanut pohtia BARF-ruoan antamista, koska näissä kaupan ruoissa on 80 % kosteutta ja sitä "ehtaa tavaraa" aika paljon vähemmän. Jos antaisi suoraan jauhelihaa paketista, tietäisi ainakin, mitä syöttää.

So today I bought some Brit Care for testing. Kitties didn't appreciate the level of service when house keeper was just taking photos for blog instead of feeding them! :) I liked especially that all nutrition facts were there and there is no wheat or soy in the food plus that the metabolizable energy amount was mentioned. That information is so hard to find on most cat foods! I also bought some Animonda patés which are good as they include taurine. But I am thinking about replacing the industrial wet food with BARF since that would be 100 % meat and less all that I am not so sure about. :)

PlaqueOffia olemme syöttäneet Nasulle ja Tiiville nyt pari-kolme kuukautta eläinlääkärin suosituksesta ja voin kertoa, että sillä on ollut neitojen suuterveyteen huima vaikutus! Vaikutus tosin alkoi tuntua vasta noin 5-6 viikon kohdalla jauheen antamisen aloittamisesta, joten voin ymmärtää niitä, joiden mielestä tämä jauhe on ihan huuhaata. Mutta meillä se on selvästi raikastanut tunkkaista hengitystä, johon minä Kallen hammasongelmien myötä reagoin erittäin herkästi. Eihän PlaqueOff hammaslääkäriä korvaa mutta on se hyvä apu ainakin meillä, kun kissat eivät kuuna päivänä suostuisi hampaiden harjaukseen. :)

We've been giving PlaqueOff for Nasu and Tiivi for two-three months now because our veterinary recommended it as an at-home dental treatment. I can tell (or smell) the difference! The bad breath is gone! But one needs to be patient, it took five-six weeks before it started to kick in. 

Ensimmäisen Brit Care -ruokailun testitulos, annoksessa 50/50 märkäruokaa ja uusia raksuja:

17 % söi ensiksi raksut, sitten märkäruoan

33 % söi ensiksi märkäruoan, sitten raksut

50 % söi ruokaa minkä kerkesi, ei väliä, mitä suuhun ahtoi 

Jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä tästä. :) Kumpi oli tosi hyvää ja kumpi tosi pahaa? :)

Kertokaa, jos teillä on mielessä toiveita kissan terveyttä koskeviin postauksiin! :)

First meal with new Brit Care kibbles went quite all right. Everything went down and nobody refused to eat it. :) Let me know if you have wishes regarding posts on cat health! :)

Herra aurinkoisen syntymäpäivät

Viikonloppuna juhlittiin ehkä maailman aurinkoisimman pienen pojan 1-vuotispäiviä. Tai no, minähän en tautini takia uskaltanut mennä paikalle mutta lupaan kahvitella sankarin kanssa joku toinen päivä. :) Laitan kuitenkin nyt teidänkin ihasteltavaksenne nämä syksyllä otetut kuvat päivänsankarista. Eikö hän olekin valloittava? :)

This young gentleman just turned 1. We had a photoshoot with him back in the autumn. Isn't he adorable? :)

Oikein mukavaa uutta viikkoa just sulle! :)

Have a great new week, everyone! :)

Positiivisia ajatuksia

Joskus olen kuullut, että negatiiviset uutiset leviävät kymmenen kertaa positiivisia nopeammin. Se on aika hurjaa! Päätin, että jatkossa pyrin ainakin pari kertaa kuukaudessa listaamaan, millaisia positiivisia asioita näen ympärilläni juuri nyt. Näillä teksteillä on tunniste "positiivista". Niinhän se on, että jos haluan muuttaa elämäni ja ympäristöni iloisemmaksi ja aurinkoisemmaksi, minun täytyy itse olla muutoksen moottorina. Elämä on täynnä ihania juttuja, ne täytyy vain panna merkille. Päivän voi piristää mitä mitättöminkin pieni asia, eikä se silloin enää ole ollenkaan merkityksetön. :)

I've decided to start listing things that make me happy. Even the smallest nonsense can make up your day and that makes it all worth while. If you want to change your life for the positive, you need to fuel your engine yourself. :)

Joo, olen edelleen flunssassa ja joo, olen edelleen se ihminen, joka saattaa vaipua synkkyyteen mitä pienimmistä asioista. Mutta miksi ihmeessä velloisin surkeudessa ja listaisin asioita, jotka ovat pielessä? Mitä ihmettä se hyödyttää? Isälläni on aina tapana sanoa vastoinkäymisten yllättäessä, että "se ei saa meitä murheellisiksi". Ja niinhän se on. Elämässä on kaikki hyvin ja vastoinkäymiset eivät saa tätä laivaa kaatumaan. Olen päättänyt pienin askelin edetä kohti sitä ihmistä, joka haluan olla. Energisempää, iloisempaa ja jaksavampaa ihmistä.

Tällä sairastusviikolla olen nauttinut mm. seuraavista asioista:

- appelsiineista ja mandariineista, jotka ovat nyt parhaimmillaan

- teevarastosta, josta löytyy litroittain ja litroittain hoivaavia juomia

- pehmeistä kissoista, jotka lämmittävät varpaita sohvalla

- ja katsokaa nyt Taneliakin, voiko pöhlömpää kattia olla!

- pienistä energiapuuskista, jolloin olen jaksanut neuloa muutaman kierroksen sukkaa

- auringonpaisteesta, josta saa energiaa vaikka vain istumalla ikkunan äärellä 

- oman kullan tekemästä iltaruoasta, josta riittää seuraavaksikin päiväksi, kun olen yksin

- bossanovasta, jota voisin kuunnella päiväkausia

Ja hei, tänään on perjantai! Viikonlopun vapaus on edessä! 

Mikä on ollut parasta sinun viikossasi? :) 

I've decided to start taking baby steps towards the person I want to be. She is so much more energetic, vibrant and positive than I am right now. Everything in my life is good right now, I just need to see it. This week I've enjoyed ripe oranges, warm kitties, knitting socks, lovely sunshine outside my window, dinner cooked by hubby and bossanova music. What has been the best part of your week? :)

3 650 päivää

Nuhanenä täällä hei!

Anteeksi tämä kirjoittelun harva tahti. Minuun iski taas aivan yhtäkkiä kamala flunssa ja olen ollut kolme päivää täysin petipotilaana. Tänään on kuitenkin niin tärkeä päivä, että halusin tulla jakamaan ajatuksia teidän kanssanne. Älkää huoliko, nessut ja teemuki ovat valmiina asemissa koko ajan! :)

Mrs. Sneezy here, hello! I am once again in an awful flu but since today is such an important day, I wanted to come by and share it with you guys. :)

Tänään on nimittäin minun ja miehen seurustelun 10-vuotispäivä. Olemme rakastaneet myötä- ja vastoinkäymisissä yhteensä 3 650 päivää. Sillä sitähän se on ollut, alusta alkaen, vaikka naimisissa ollaan oltu vasta puolitoista vuotta. Emme kumpikaan ole ehkä kaikkein helpoimpia ihmisiä tietyissä tilanteissa ja kaikissa meissä on omat heikkoutemme. Meissä molemmissa on kuitenkin myös omat vahvuutemme ja ne ihanat piirteet, jotka saavat sydämen läpättämään hieman nopeammin. Niin kuin eilen aamuna, tänä aamuna ja huomenaamuna.

Today is 10th anniversary of our relationship with my hubby. We have loved each other in sickness and in health for 3 650 days. Oh, what days they have been! And still he gets my heart racing each morning.

Paljon on tullut reissattua ja paljon ollaan oltu myös kotona. Minä, joka ennen tätä miestä olin käynyt vain Ruotsin laivalla, olen nyt matkustanut kolmella mantereella ja järjestänyt matkoja täysin omatoimisesti ilman matkatoimiston tukea. Olen nähnyt mitä huikeimpia paikkoja ja kokenut monia jännittäviä tilanteita pitäen kädestä miestä, jota rakastan eniten maailmassa. Hän on antanut minulle lisää itsevarmuutta ja rohkeutta luottaa itseeni ja meihin, vaikka meillä ei olisikaan aivan täysin tiedossa, mitä tulee tapahtumaan. Olemme myös ostaneet ja remontoineet oman kodin, joka on meidän ja kissojen pieni pesä, meille juuri sopiva ja täydellinen. 

We have traveled on three continents and had such great times. He has given me so much more courage and self esteem that I couldn't be more grateful.

Paljon on otettu jalkakuvia ja vielä enemmän onneksi kuvia naamasta. Pussailukuvia on otettu ainoastaan yksittäisiä, vaikka pussailtu on kyllä sielumme ja ruumiimme kyllyydestä. Tajusin valitessani näitä kuvia, että olen saanut mieheltäni lahjaksi molemmat kamerani. Sen ensimmäisen uskollisen harjoitteluvekottimen ja nykyisen 7D:n, joka on niin ihana, etten ehkä malta siitä koskaan luopua. Mieheni on mahdollistanut minulle tämän rakkaan harrastuksen, josta ehkä joku päivä voisi tulla minulle edes osittainen ammatti. Olen hänelle tästä kaikesta niin kovin kiitollinen.

I just realized when choosing these photos that my hubby has given me both of my cameras. I am so grateful to him that I now have this hobby that hopefully will some day be my profession. 

Tiedän, etten ole aina ollut reilu. Olen kiukutellut ja sanonut rumasti. On ollut riitoja ja epätoivoakin välillä. Niistä kaikista olen niin pahoillani. Minulla on rinnallani mies, joka on niin ystävällinen ja kiltti kaikille läheisilleen. Hän haluaa aina kaikille pelkkää hyvää. Kunnon vara-aviomies hädässä oleville neitokaisille. :) Pitäisi niinä turhautumisen hetkinä muistaa, että yleensä ne huonot ajatukset lähtevät omasta pahasta olosta, joihin toinen ei ole mitenkään syypää. Mitä enemmän muistaa ajatella positiivisesti ja suhtautua toisiin ihmisiin positiivisesti, sitä enemmän ympärillä on positiivista energiaa. Pitäisi muistaa joka päivä sanoa niitä tärkeitä asioita, kuten kiitos, ole hyvä ja rakastan. 

I know that sometimes I have not been fair. I have been mean and on bad moods. We have fought and for every time I am sorry. I have husband who is so adorable and kind. I should ease my bad temper and remember that almost every bad thought comes from within, not from something the other one has done. Every day should include things like thank you, you're welcome and I love you.

Olemme 10 vuoden aikana kokeneet menetyksiä ja surua, menestystä ja onnea. Hän on minun tukeni ja turvani, peruskallio, johon nojaan. En osaisi kuvitella elämääni ilman häntä. Kun vain muistaisin joka päivä tehdä sen selväksi hänelle. Että joka päivä pyrkisin toimimaan niin, että hän olisi mahdollisimman onnellinen. Sillä tavoin minäkin saavutan suurimman mahdollisen onnen. 

Tänään ei ole tiedossa hienoja illallisia tai pikamatkaa Roomaan. Tänään ollaan peiton mutkassa sohvalla ja niistetään urakalla! Juodaan kuppikaupalla teetä, katsotaan ehkä elokuva, joka sijoittuu Roomaan. Mutta ei ole tärkeintä missä olemme, tärkeintä on olla yhdessä. Minä rakastan sinua, A! Tänään ja kaikkina tulevina päivinä!

We have had our losses and fortune. He is my bedrock and I love him with all of my heart. Tonight we will not be flying to Rome but perhaps we can watch a movie located in Rome. :) The most important thing is to be together. 

Tämän vuoden suunnitelmia

Hyvää loppiaista!

Muistin tässä uuden vuoden nurkilla erään vanhan postaukseni, nimittäin toiveeni siitä, mitä aikoisin tehdä vuonna 2013. Noh, pensasmustikat ovat edelleen istuttamatta ja huvimajassakin on pelkkä runko mutta muutoin siitä vuodesta tuli oikein mainio ja toiveiden mukainen.

Joku on joskus sanonut, että unelmien toteuttaminen alkaa siitä, että ne sanoo ääneen. Sen jälkeen alkaa tehdä sellaisia valintoja, jotka tietoisesti tai tiedostamatta johtavat eteenpäin kohti unelman toteutumista. Niinpä olen sitä mieltä, että ei voi haitata, jos listaisin vähän ylös haaveita ja ajatuksia siitä, mitä haluaisin saavuttaa vuonna 2015.

A peaceful Epiphany everyone! :) Once I did a listing on what I would like to do in year 2013. Since achieving your dreams begins with saying them out loud, I can see no harm in doing another listing for this year. :) 

Tänä vuonna minä:

- opettelen lisää kärsivällisyyttä ja armeliaisuutta itseäni kohtaan.

- syön entistä vähemmän lihaa ja entistä enemmän kalaa ja kasviksia.

- aion tehdä kunnon salitreenin vähintään kolme kertaa viikossa, mieluiten neljästi.

- olen 100 päivää ilman viinaa (lue lisää haasteesta täältä!).

- pyrin valokuvaamaan entistä enemmän henkilökuvia tavoitteena kasata hakuportfolio valokuvauskoulutukseen.

- hidastan tahtia ja olen enemmän läsnä, vaikka vain itseäni varten.

- lähden autoiluretkelle Eurooppaan kahdeksi viikoksi, ehkä kolmeksi.

Ei ehkä valtavan konkreettisia asioita mutta asioita, jotka toivottavasti tuovat mukanaan lisää energiaa ja onnellisuutta. :)

Mitä sinä haluat tänä vuonna saavuttaa?

This year I will:

- learn more patience and be more tolerant towards myself.

- eat less meat and more fish and vegetables.

- do workout at the gym at least 3 times a week, preferably four times.

- be 100 days without alcohol (a campaign with Finnish Public Broadcasting Company)

- do even more person photoshoots in the hopes of getting an applicant portfolio to a photography school.

- slow down and be present, even if only for myself.

- go for a road trip in Europe for two weeks, maybe three. 

What do you want to achieve this year? :)